Havaintoja parisuhteesta

”Hyvää isänpäivää äiti!”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Synnyin rakastuneelle avioparille yhdeksänkymmentäluvulla kaivattuna lapsena ja vaikka olinkin haluttu ja rakastettu vauva, monista syistä heidän liittonsa päättyi pian syntymäni jälkeen. Äitini jäi yksin kanssani ja hän teki kaikkensa, jotta saisin turvalliset ensimetrit elämääni. Biologinen isäni valitettavasti poistui elämästäni tässä kohdin täysin.
 
Elimme äitini kanssa kaksin ja hän tukeutui kasvatuksessani naapuritalossa asuneeseen isäänsä, minun isoisääni. Kun äidilläni ei riittänyt kädet, isoisäni oli aina läsnä ja valmiina miehen mallina minulle.
Ollessani kaksivuotias ja äitini ollessa ollut kaikkensa antava yh-äiti jo kaksi vuotta, kummivanhempani päättivät toimia amoreina ja he esittelivät äidilleni miehen.
 
Mies tuli elämäämme ja kaikki muut ihmiset isoisääni myöden rakastuivat häneen – paitsi minä. Minä uhmasin ja kiukuttelin. Tein periaatepäätöksen, etten kuuntele tuota miestä lainkaan, koska hän ei ole isäni.
Kasvaessani en ymmärtänyt, miksi äitini rakastaa miestä, joka ei ollut isäni. Syytin äitiäni, syytin maailmaa. Huusin, kiukuttelin ja tein kaikkeni, jotta äiti eroaisi rakastamastaan kumppanistani.
 
Onnekseni, he eivät eronneet.
 
Tukeuduin äitiini ja isoisääni. Päätin että jos maailma ei suo minulle isää, he saavat tehdä isäni työt.
 
Päiväkodissa tein isänpäiväkortin aina ensin äidilleni ja kun hoitajat ihmettelivät asiaa, tein toisen kortin isoisälleni. Muistan hämmentyneet ilmeet, kun viisivuotiaana vaadin heitä kirjoittamaan kortin päälle ”Hyvää isänpäivää äiti!”
 
Uhmani jatkui ja jatkui vain, ja vasta teini-iässä luovutin. Olin siinä kohtaan kapinoinut äitini rakkautta kohtaan yli kymmenen vuoden ajan. Olin pitänyt yli vuosikymmenen kiinni lapsellisesta ajatuksestani, että mies elämässäni ei voi olla isäni, koska hän ei ole ollut mukana ensimetreistä alkaen. Ei vaikka hän oli paikalla, kun opin luistelemaan, hän oli paikalla, kun opin kirjoittamaan, hän saattoi minut kouluun ensimmäisenä koulupäivänäni ja hän seurasi vierestä ensimmäistä sydänsuruani.
 
Hän oli antanut neuvoja isoisälleni tukeutuessani häneen. Hän oli neuvonut kuinka minut saa piristymään ja kuinka kanssani pärjää parhaiten, kun kiukuttelen. Nämä kaksi miestä oli tietämättäni yli kymmenen vuoden ajan jakanut isän tehtäväni selkäni takana, jotta minulla olisi onnellinen elämä.
Tämä kaikki selvisi minulle vasta siinä kohtaa, kun viidentoista vanhana päätin antaa tuolle miehelle mahdollisuuden. Hän oli ollut elämässäni läsnä kuin vankkumaton vuori, vaikka olin työntänyt häntä kaikin keinoin pois taaperoiästä alkaen. Hän oli rakastanut minua ja koska minä en ollut valmis vastaanottamaan hänen rakkauttaan, hän auttoi äitiäni ja isoisääni rakastamaan ja hoivaamaan minua.
 
Olin viidentoista, kun päätin alkaa tutustua tuohon mieheen elämässäni ja näin kaiken sen minkä kaikki muut olivat nähneet jo yli vuosikymmenen. Kun ymmärsin vihdoin mitä kaikkea hän oli vastustelustani huolimatta tehnyt vuokseni, ymmärsin että siinä oli isä, jota olin kaikki nämä vuodet kaivannut. Eikä tästä mennyt kauaa, kun hylkäsin hänen etunimensä ja aloin kutsua häntä isiksi.
 
Isäni ja isoisäni jatkoivat isän tehtävieni jakamista isoisäni viimeiseen päivään saakka. Isäni antoi minulle kyydin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani ja isoisäni opetti minut ajamaan autoa, kun sen aika oli. Isäni auttoi minua muuttamaan ensimmäiseen omaan asuntooni ja isoisäni lainasi minulle rahat ensimmäiseen omaan autooni. Aina kun saavutin elämässäni jotain soitin ensimmäisenä isoisälleni ja heti perään kotiin äidilleni ja isälleni. Aina kun kohtasin vaikeuksia, tiesin että joku noista kolmesta ihanasta ihmisestä on valmis tarjoamaan olkapään, jota vasten itkeä.
 
Isoisäni poistui keskuudestamme aiemmin tänä vuonna ja hautajaisissa itkin isäni olkapäätä vasten toisen isähahmoni poismenoa.
 
Suuresta surusta huolimatta koen olevani äärimmäisen onnekas ihminen. Vaikka jäimme äitini kanssa hyvin pian syntymäni jälkeen kaksin, meidän ei koskaan tarvinnut olla vain kaksin. Minulla oli aina elämässäni miehenmallina isoisäni, joka olisi tehnyt mitä vain vuokseni. Ja vaikka olin typerä ja uppiniskainen lapsi, äitini löysi elämäänsä rakkauden, joka oli valmis rakastamaan minua isänäni. Hän liittoutui minua rakastavien ihmisten kanssa ja teki kaikkensa, jotta olin onnellinen, vaikka minä tein kaikkeni, että hän olisi onneton.
 
Näiden kahden upean miehen ansiosta voin sanoa, että minulla on ollut kaksi isää. Kaksi isää, jotka on rakastanut minua ehdoitta ja tukenut minua sitä tarvitessani. Noiden kahden miehen nimet olen tatuoinut ihooni ja noiden kahden miehen rakkauden olen lukinnut ikuisiksi ajoiksi sydämeeni, koska he valitsivat olla minulle isät.”
 
Tiedän että kaipasit tarinoita ilman mustia reunuksia, mutta lupaan ja vannon että ainoa varjo, joka tämän tarinan päällä on ollut on ollut minun mielessäni. Ja tuo varjo on pyyhitty pois jo yli vuosikymmen sitten ja tilalle on tullut pelkkää rakkautta. Olen myös todistanut vierestä useita haastavia uusioperhekuvioita ja uskon suuresti että tarinani voi auttaa ihmisiä uskomaan rakkauteen.

Lue myös

X