”Intohimoa ilman seksiä”

”Tapasimme marraskuun alussa, hän käveli minua kohti kauppakeskuksen käytävällä, alle vuorokauden juttelun jälkeen, otti kiinni ja suuteli, kuten olisi tehnyt jo kymmeniä kertoja ennenkin ja tulisi tekemään vielä satoja kertoja lisää. Olin varma, että tässä olisi Hän, minun ihmiseni.

Kipinä oli kirkas, vetovoima sai polvet notkumaan.

Olin ensimmäistä kertaa hänen luonaan, kun annoin halulle vallan ja Hän teki samoin. Rauhallinen ilta hänen kotisohvallaan muuttui hyvin nopeasti, hyvin kiihkeäksi suuteluksi, käsien levottomaksi vaeltamiseksi pitkin vartaloa, mutta koska minulla oli sinä iltana rajallisesti aikaa olla hänen luonaan, keskeytimme hellän hetkemme sillä erää.

Jouluna halusin yllättää Hänet. Olin ostanut alusvaatteet, joista Hän oli vihjannut pitävänsä. Aattona illalla nukkumaan mennessä jäin seisomaan sängyn viereen odottamaan Häntä, ylläni stay upit ja hänen toivomansa alusasusetti. Muistan olleeni hermostunut, en ollut tehnyt tälläistä aiemmin.. Hän tuli pesemästä hampaitaan, hädin tuskin vilkaisi minuun ja painui peiton alle, napsautti television vielä päälle ja keskittyi siihen. Olin järkyttynyt ja häpeissäni. Niin kovin häpeissäni. Asia hautautui, siitä ei keskusteltu.

Aikaa kului, olimme läheisiä, mutta seksiä emme harrastaneet ja kun koitin asiasta keskustella Hän suuttui.

Välillämme oli polttavaa intohimoa, joka ilmeni selkeimmin aina silloin, kun en ollut paikalla. Viestien sisältö oli suorastaan tulen arkaa ja parin kuukauden välein Hänkin antautui ja kosketti minua juuri sillä tavoin, josta Hän tiesi minun pitävän. Janosin enemmän, mutta sain vain sen kosketuksen, sen hetken.

Useasti yritin kertoa tarpeestani, halustani ja aina Hän joko suuttui tai turhautui ja haukkui minut nymfoksi.

Se ainoa kerta, kun Hän salli tilanteen mennä pidemmälle, oli Hänen ystävänsä häiden jälkeen, Hänen ollessa likimain kaatokännissä ja seuraavana aamuna vailla muistikuvia mistään tapahtuneesta.

Nyt kun katson taaksepäin tilannetta, jossa elin liki vuoden, olen ihmeissäni kuinka kestin. Kaippa sitä tulee sokeaksi puutteille, kun ihminen on niin kovin rakas. En edelleenkään voi kieltää sitä mieletöntä intohimoa, mitä välillämme kaikesta huolimatta kyti. Kukaan ei koskaan ennen Häntä, eikä toistaiseksi Hänen jälkeenkään ole saanut minua syttymään samoin. Ei ole saanut yhtä korventavaa himoa synnytettyä.”