Jos minä en saa rakastaa tuota ihmistä niin ei häntä saa rakastaa kukaan muukaan!
Ihmiset kutsuvat liian usein rakkaudeksi jotain sellaista joka on rakkaudesta hyvin kaukana.
Mietitäänpä yleistä vallalla olevaa parisuhdemuotoa joka on suljettu ehdottomaan uskollisuuteen perustuva kahden ihmisen välinen rakkaussuhde, jonka erottaa ystävyyssuhteesta romantiikka ja seksi.
Tai no erottaa ja erottaa. Hyvin moni suhde kun on vailla romantiikkaa ja seksiä ja sitä ystävyyttäkin.
Parisuhteen muodostavat kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä joilla on kivaa keskenään. Moni alkaa kutsua yhteiseloa rakkaudeksi. Tunnistamatta että kyseessä lienee enemmän jotain aivan muuta.
Hypätään suoraan parisuhteen loppusuoralle eli eron hetkeen. Mietitään aluksi että mitä verbiä käytämme kun lopetamme parisuhteen.
Tuo verbi on jättää.
Varsinkin menneinä vuosikymmeninä tuo jättäminen tarkoitti sitä, että kaksi ennen toisiaan rakastunutta ihmistä eivät meinanneet mahtua samaan kaupunkiin tai ainakaan samoille rippijuhlille. Sillä mikään ei ollut oudompaa kuin se että eron jälkeen pystyi olemaan väleissä. Mikä ero se sellainen on jonka seurannaisena ei ole loppuelämän silmitön viha.
Kerran eräs mies kirjoitti minulle, että hän ei voi kestää sitä, että näkee entisen rakastettunsa kävelevän käsi kädessä jonkun muun ihmisen kanssa.
Mitä hän ei siis kestä? Sitä että hänen rakastamansa ihminen on onnellinen? Eikö rakkauden yksi ilmentymä ole myötäilo?
Tässä tullaankin yhteen perinteisen parisuhteen hirvittävimpään vinoumaan. Myötäilon sijaan ihminen tuntee jopa vihaa siitä että hänelle tärkeä ihminen on onnellinen. Koska ajatuksessa, siellä jossain syvällä reunalla hän ajattelee, että tuo ihminenhän kuuluu minulle. Rakkaus onkin omistamista ja mahdollisesti riippuvuutta.
Jos minä en saa rakastaa tuota ihmistä niin ei häntä saa rakastaa kukaan muukaan! Lause erään perhesurmaajan kuulustelupöytäkirjasta.
Mennään takaisin termiin jättää. Erossahan ei ole pakko jättää yhtään ketään. Siinä jätetään taakse romanttinen parisuhde, ei ihmistä. Ihmisen kanssa voi sen jälkeen jatkaa esimerkiksi yhteistä vanhemmuutta, ystävyyssuhdetta tai kaveruussuhdetta. Kysehän on usein kahden ihmisen valinnasta, että kuinka isosti sitä jättää toisen ihmisen tai tulee jätetyksi. Onneksi nyt näyttää siltä, että kahleet on katkaistu ja yhä useampi eronnut mahtuu samaan kaupunkiin ja samoihin rippijuhliin eron jälkeenkin.
Tai niin kuin minulle kirjoittanut nainen sen hienosti esimerkillään ilmaisee. Hän vietti viikon loman ex-miehensä kanssa samaan aikaan kun hänen uusi puolisonsa oli kotona naisen ja ex-miehen lapsen kanssa. Kuinka tervettä ja tiedättekö miksi se on tervettä?
Koska tuo on rakkautta joka ei perustu ajatukseen omistamisesta tai pohjaudu riippuvuuteen.
Toki monen kommentoineen mielestä outoa ja sairasta, koska eron pitää olla perkeleellinen ja verinen.
Siksi parisuhdeajattelun pöyhiminen jatkukoon.
Kommentit
Ei minulla ole kaapissa kuin lapseni noin 50 pehmolelua. Luurangot on kaivettu esiin jo aikoinaan terapiassa. Joka muuten olisi syytää säätää pakolliseksi myös vanhoille sukupolville.
Kommentit
Uskomatonta tekstiä. Eli bloggari edellyttää myötäiloa ihmisille jotka ovat esimerkiksi olleet suhteessa henkisesti ja jopa fyysisesti väkivaltaisia. Bloggarin linja on täysin ristiriidassa yleisen parisuhdeterapeuttien linjan kanssa jonka mukaan tuollaisiin ihmisiin tulee soveltaa no contact-periaatetta. Hyi olkoon mitä roskaa bloggarilta.
Kun joka tekstiin ei ole tarkoituksenmukaista laittaa alkuun kommenttia että ei koska väkivaltaisia suhteita. Ja kun jokainen teksti pitää väkisin ymmärtää väärin niin lopputulos on tässä kommentissa. Suurin osa lukijoista ymmärtää kyllä että tekstissä ei ollut kyse väkivaltaa sisältäneistä suhteista. Olen antanut blogissani runsaasti palstatilaa monenlaista väkivaltaa kokeneille ihmisille joten sinun kommenttisi osoittaa vain tahallista sormella osoittamista, mutta ei sillä toisaalta ole mitään väliä.
Jos suhteessa ollut henkilö on omannut narsistisia piirteitä ilman varsinaista personaallisuushäiriötä niin ei tällaisen henkilön kanssa tarvitse pitää mitään yhteyttä. Tulee mieleen lähinnä tuollaisesta ystävyyshaaveilusta se että narsistisia piirteitä omaava henkilö haluaisi varmistella lähteitään kun ei osaa olla yksin sekä säilyttää valtasuhdetta jo entiseen kumppaniin jos uusi ”rakkaussuhde” menee (kuten aina näillä ihmisillä käy) pieleen.
Jossain on sanottu että uskottomuus, sarjapettäminen, valehtelu, epärehellisyys, vaikeiden tunteiden piilottelu sekä suhteesta toiseen hyppiminen kuuluvat narsistisiin piirteisiin vaikka persoonallisuushäiriötä ei olisikaan
Siksi tällaiset ihmiset eivät ansaitse kenenkään arvostusta ja on oikein että yhteiskunnallinen ilmapiiri tuomitsee ja tulee jatkossakin huolimatta joistain epäuskottavista tyypeistä tuomitsemaan noita piirteitä omaavan käytöksen jota henkilö ei halua edes muuttaa itsessään.
Tästä ei puuttunut kuin henkilön nimeäminen niin olisit saanut tästä kommentista kunnianloukkaussyytteet. Nyt kun olet tehtaillut näitä samanhenkisiä kommentteja eri nimimerkin takaa päivittäin niin pyydän sinua lopettamaan sen tähän. Sinun vihjaileva tapasi henkilöittää nämä kommenttisi ovat lähinnä säälittäviä yrityksiä. Kukaan ei ole kiinnostunut sinun kommenteistasi. Yleensä heitän ne suoraan roskakoriin, mutta nyt halusin tulla välissä sanomaan että kaikki tuo on turhaa. Ja kiitos kysymästä, minulla on hyvät välit edellisiin rakkausihmisiini. Kokeile sinäkin joskus, mutta nyt pyydän jättämään minut rauhaan, koska kaikki tuo sinun käytöksesi menee jo pakkomielteen puolelle. Vahvasti suosittelen sinulle somepaastoa esimerkiksi kuukaudeksi. Tämä on viimeinen kommenttisi joka minun blogissani tulee koskaan näkyville ja kun Facebookin puolelle et uskalla kirjoittaa niin loput kommenttisi kirjoitat lähinnä itsellesi. Voin minä kommenteistasi näkyviäkin tehdä. Niihin kommentteihin sisällytän toki sinun IP-osoitteesi.
Hei.
Tuo kirjoitus sopii niin moneen meihin ihmisiin ei tuosta voi nimetä ketään yksittäistä ihmistä tai henkilöä tuosta voisin nähdä vaikka itseni joskus nuoruudessa, mutta ei enään sillä vuosien myötä ja yksin ollessa olen kasvanut ihmisenä ja ollut aikaa miettiä asioita joita on joskus tapahtunut, mutta ne on historiaa.
Nykyään en ole ystävä ex mieheni kanssa, mutta en myöskään vihoissa, jos näen häntä voin jutella kuulumisia en muuta joten suhteeni häneen on hyvin platoninen. Mikälli tämä kirjoitus kolahti sinuun onkohan sinulla jotain selvittämättömiä asioita tai luurankoja kaapissa mene itseesi ja mieti ei kaikki välttämättä ole kirjoitettu sinusta.
Ei minulla ole kaapissa kuin lapseni noin 50 pehmolelua. Luurangot on kaivettu esiin jo aikoinaan terapiassa. Joka muuten olisi syytää säätää pakolliseksi myös vanhoille sukupolville.