havaintoja parisuhteesta

Jos minä en saa rakastaa tuota ihmistä niin ei häntä saa rakastaa kukaan muukaan!

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Ihmiset kutsuvat liian usein rakkaudeksi jotain sellaista joka on rakkaudesta hyvin kaukana.

Mietitäänpä yleistä vallalla olevaa parisuhdemuotoa joka on suljettu ehdottomaan uskollisuuteen perustuva kahden ihmisen välinen rakkaussuhde, jonka erottaa ystävyyssuhteesta romantiikka ja seksi.

Tai no erottaa ja erottaa. Hyvin moni suhde kun on vailla romantiikkaa ja seksiä ja sitä ystävyyttäkin.

Parisuhteen muodostavat kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä joilla on kivaa keskenään. Moni alkaa kutsua yhteiseloa rakkaudeksi. Tunnistamatta että kyseessä lienee enemmän jotain aivan muuta.

Hypätään suoraan parisuhteen loppusuoralle eli eron hetkeen. Mietitään aluksi että mitä verbiä käytämme kun lopetamme parisuhteen.

Tuo verbi on jättää.

Varsinkin menneinä vuosikymmeninä tuo jättäminen tarkoitti sitä, että kaksi ennen toisiaan rakastunutta ihmistä eivät meinanneet mahtua samaan kaupunkiin tai ainakaan samoille rippijuhlille. Sillä mikään ei ollut oudompaa kuin se että eron jälkeen pystyi olemaan väleissä. Mikä ero se sellainen on jonka seurannaisena ei ole loppuelämän silmitön viha.

Kerran eräs mies kirjoitti minulle, että hän ei voi kestää sitä, että näkee entisen rakastettunsa kävelevän käsi kädessä jonkun muun ihmisen kanssa.

Mitä hän ei siis kestä? Sitä että hänen rakastamansa ihminen on onnellinen? Eikö rakkauden yksi ilmentymä ole myötäilo?

Tässä tullaankin yhteen perinteisen parisuhteen hirvittävimpään vinoumaan. Myötäilon sijaan ihminen tuntee jopa vihaa siitä että hänelle tärkeä ihminen on onnellinen. Koska ajatuksessa, siellä jossain syvällä reunalla hän ajattelee, että tuo ihminenhän kuuluu minulle. Rakkaus onkin omistamista ja mahdollisesti riippuvuutta.

Jos minä en saa rakastaa tuota ihmistä niin ei häntä saa rakastaa kukaan muukaan! Lause erään perhesurmaajan kuulustelupöytäkirjasta.

Mennään takaisin termiin jättää. Erossahan ei ole pakko jättää yhtään ketään. Siinä jätetään taakse romanttinen parisuhde, ei ihmistä. Ihmisen kanssa voi sen jälkeen jatkaa esimerkiksi yhteistä vanhemmuutta, ystävyyssuhdetta tai kaveruussuhdetta. Kysehän on usein kahden ihmisen valinnasta, että kuinka isosti sitä jättää toisen ihmisen tai tulee jätetyksi. Onneksi nyt näyttää siltä, että kahleet on katkaistu ja yhä useampi eronnut mahtuu samaan kaupunkiin ja samoihin rippijuhliin eron jälkeenkin.

Tai niin kuin minulle kirjoittanut nainen sen hienosti esimerkillään ilmaisee. Hän vietti viikon loman ex-miehensä kanssa samaan aikaan kun hänen uusi puolisonsa oli kotona naisen ja ex-miehen lapsen kanssa.  Kuinka tervettä ja tiedättekö miksi se on tervettä?

Koska tuo on rakkautta joka ei perustu ajatukseen omistamisesta tai pohjaudu riippuvuuteen.

Toki monen kommentoineen mielestä outoa ja sairasta, koska eron pitää olla perkeleellinen ja verinen.

Siksi parisuhdeajattelun pöyhiminen jatkukoon.

Lue myös

X