Marianna Stolbowin kolumni: Pahoinvointia on yhä pienemmillä, ja siksi voisimme keskittyä valittamisen sijaan kehumiseen

Lasten mielenterveysongelmat ovat koko yhteiskunnan asia. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon vaikka kehumalla, kirjoittaa Marianna Stolbow kolumnissaan.

Kesällä kyläillään, käydään retkillä ja riennoissa. Tavataan niitäkin, jotka asuvat hieman kauempana. Kiva nähdä ja ovatpa lapset taas kasvaneet, eikö? Aivovuotona tai rakkausvalumana ulkomaille muuttaneet perheenjäsenet palaavat kotikonnuilleen. Vihdoin on aikaa tavata kiireisempiäkin tuttuja. Mukana lapset, jotka lomalla saavat hengähdystauon ei vain omista, vaan toivottavasti myös vanhempiensa aikatauluista. Lapsia on yhtäkkiä kaikkialla, ja hyvä niin.

Vuosia sitten kilpailukyky kiilasi kasvatuksen ohi ja digiloikka koulujen kärkihankkeeksi. Näistä aikuisten ideaparkkien päätöksistä kiistellään yhä. Algoritmejakaan eivät lapset keksineet. Eivät myöskään laitteita, joiden parissa viihtyvät. Niiden takana on aikuisia, jotka ovat suunnitelleet mahdollisimman koukuttavia pelejä ja systeemejä. Siksi lapsen sättiminen on outoa tilanteissa, joissa kovan tason ammattilaisten kehittämä järjestelmä naulaa jälkikasvumme koneelle kukkaniittyjen sijaan. Mennyt aika ei koskaan palaa.

Voisimme kuitenkin keskittyä tänä kesänä valittamisen asemasta lasten kehumiseen.

”Jotkut eivät muista lapsuudestaan yhtään kannustavaa aikuista.”

Kysyn aina parisuhdepohdinnoissa pyristeleviltä aikuisilta: kuka lapsuutesi aikuisista löysi aina kompastelunkin kohdalla jotain kivaa ja kannustavaa sanottavaa sinulle? Jotkut keksivät heti, toiset miettivät pitkään. Monille muistuu mieleen joku oman perheen ihminen, joskus isovanhempi. Toisille kannustaja on ollut opettaja. Kehut jäävät ikuisiksi ajoiksi mieleen. Jotkut eivät muista lapsuudestaan yhtään kannustavaa aikuista.

Jos lapsi liikehtii alati levottomasti, kaverisuhteissa tulee usein kiistaa tai jos erilaiset pulmat ja paineet tekevät päivistä piinaa, voi käydä niin, että vuodet kuluvat ikävää palautetta kuunnellessa niin kotona kuin koulussa. Hiljainen taustamarmatus ja aikuisten ikuinen tyytymättömyys tekee viiltoja itsetuntoon ja somemaailma hoitaa loput. Pahoinvointia on yhä pienemmillä.

Jospa siis veisit tänä kesänä tuliaisiksi korillisen kehuja ja kassillisen kannustusta? Se on viisasta, sillä kehut koukuttavat ja saavat meidät tarjoilemaan maailmalle sitä, mistä hyvä palaute satoi. Jos joku saa kehuja koulunumeroistaan, hän ajattelee usein sen olevan itsessään parasta ja pyrkii etsimään suorituksilla rakkautta myös aikuisena. Mutta jos jotakuta kehutaan ihan vain siitä, että on, hän alkaa uskoa olevansa arvokas sellaisenaan. Jokaisella lapsella tulisi olla joku, jolle hän on arvokas vain koska on olemassa.

Joillekin koulu voi olla kinkkistä, toinen on ujo ja arka. Kolmas kömpelö tai yliaktiivinen. Mutta kaikki lapset – kuten aikuisetkin – tarvitsevat kehuja. Tänä kesänä kannattaisi kehua päivittäin ainakin yhtä lasta kerralla. Sitäkin, joka vempuloi vanhempansa kanssa uimahallin penkillä, eikä rauhoitu millään. Sano jotain kaunista sillekin lapselle, joka murjottaa yksin, panee hanttiin eikä vaikuta vähääkään olevan kiinnostunut ympäröivästä maailmasta.

Kehu sitäkin, joka protestoi kassajonossa, joka jumittaa tai jankuttaa, vaikka vanhemmat kuinka maanittelisivat. Keksi lämmintä sanottavaa siitäkin, jonka käytös ei arvattavasti muualta kehuja saa. Se jää uskomattoman pitkäksi aikaa ihmisen mieleen. Kehuessasi kylvät hyvän siemeniä. Etenkin lasten maaperä on hedelmällinen.

”Kehu nauravista kasvoista, uteliaasta asenteesta, rohkeasta loikkimisesta.”

Kilpailuhenki kehittää harvaa terveesti mutta kehut kasvattavat jokaista. Vie helpolla irtoavia kehuja isäntäperheen ipanoille. Kehu siitä, kuinka kekseliäitä he ovat, kuinka reippaasti kommentoivat asioita. Kysy kiinnostuksen kohteista ja kehu laiskottelusta, sillä siihen kesää tarvitaan. Kehu nauravista kasvoista, uteliaasta asenteesta, rohkeasta loikkimisesta.

Kun kylässä käy joku, joka kehuu vanhempia tai lapsia tai vanhemmille heidän lapsiaan, kaikille jää hyvä mieli.

Kehut kesällä tuottavat syksyn tullen hedelmää. Lasten mielenterveysongelmat eivät ole vain abstrakti palvelujärjestelmäkysymys vaan koko yhteiskunnan asia eli kaikkien meidän intresseissä. Jokainen voi myös kantaa kortensa kekoon, sillä kaikki olemme addikteja hyvälle palautteelle.