Silja kertoi, että lapsettomuus on hänelle kipeä asia – vastaus järkytti: ”Miten sotealan ammattilainen oli niin ymmärtämätön?”
Silja Vepsänrepo on havainnut, että lapsettoman kuulumiset eivät kiinnosta sukujuhlissa samalla tavalla kuin heidän, joilla on jopa lapsenlapsia. Silja on lapsettomien yhdistys Simpukan vuoden vapaaehtoinen.
Silja Vepsänrepo on huomannut, että lapsettomuuden jälkeen lapsenlapsettomuus on oma kokemuksensa.
Silja Vepsänrepo on havainnut, että lapsettoman kuulumiset eivät kiinnosta sukujuhlissa samalla tavalla kuin heidän, joilla on jopa lapsenlapsia. Silja on lapsettomien yhdistys Simpukan vuoden vapaaehtoinen.
Uudet ihmiset kysyvät Silja Vepsänrevolta, 56, lähes aina ensimmäisenä, minkä ikäisiä hänen lapsenlapsensa ovat.
Kun Silja vaihtoi ammattia kaksi vuotta sitten, sotealan koulutuksessa pidettiin esittelykierros. Opettaja aloitti kertomalla lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Silja kuunteli kierroksen edetessä vanhemmuustarinan toisensa jälkeen ja keräsi rohkeutta omaan esittelyynsä.
– Kerroin, että minulla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia ja se on minulle kipeä asia. Opettaja vastasi, että hehän voivat perustaa minulle vertaisryhmän tuomalla omat lapsensa ja lapsenlapsensa minulle, kun kyllästyvät lapsiinsa. Se järkytti ja loukkasi. Miten sotealan ammattilainen oli niin ymmärtämätön, Silja ihmettelee Simpukka ry:n tiedotteessa.
Silja on lapsettomien yhdistys Simpukan vuoden vapaaehtoinen 2023.
Kohdunpoistosta alkoi hyväksymisen opettelu
Silja ja hänen puolisonsa päätyivät lapsettomuushoitoihin vuonna 1995. Muutaman vuoden aikana tehtiin seitsemän tuloksetonta alkionsiirtoa. Selkeää syytä ei löytynyt, mutta endometrioosin mahdollisuutta pohdittiin.
– Kuukautiseni olivat järkyttävän runsaat ja kivuliaat. Kohdusta löytyi myoomia, joista suurin oli greipin kokoinen, Silja kertoo Simpukan tiedotteessa.
Lopullisen lapsettomuuden hyväksynnän opettelu alkoi kohdunpoistosta.
Pysäyttävää Siljalle on ollut havainto, että lapsettoman ja lapsenlapsettoman kuulumiset eivät useinkaan kiinnosta esimerkiksi sukujuhlissa samalla tavalla kuin heidän, joilla on lapsia ja lapsenlapsia.
– Lapsettomuus ja lapsenlapsettomuus herättävät ulkopuolisuuden, epäreiluuden ja osattomuuden tunteita, Silja kuvaa tiedotteessa.
– Toivon, että lopullisesti lapsettomalla olisi muuta onnea elämässään ja hän pystyisi hyväksymään lapsettomuutensa. Elämässä on todella paljon hyvää vaikka paljon puuttuukin.
Silja ei pidä siitä, että lapsettomuudessa puhutaan sietämättömästä tuskasta, koska sietämätön tarkoittaa, että sitä ei enää siedä.
– On siedettävä: kohdattava tuska ja tunteet ja mietittävä selviytymiskeinoja.
Silja on toiminut useita vuosia Lapsettomien yhdistys Simpukan vertaistoimijana.
– Vertaisryhmässä saa olla niin kuin on. Tärkeää on yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen, ei pelkästään vaikeista asioista puhuminen. Vertaisryhmässä on usein mustaa huumoria, riemua, heittäytymistä ja ystävyyttä.
Kommentit
Olen sen ikäinen että ihmisten mielestä minulla pitäisi olla lapsenlapsia. Ensimmäinen kysymys joka minulle useimmiten tehdään on :Montako lapsenlasta sinulla on? Tämä asia ei ole minun päätettävissä eikä ehkä omien lastenikaan päätettävissä, en tiedä voivatko he saada lapsia vai ovatko päättäneet etteivät hanki lapsia, ei ole minun asia kysellä!!!! Se on vain ja ainoastaan heidän asia. Ihmiset saavat iloita lapsenlapsistaan, mutta on tosi loukkaavaa olettaa että minullakin niitä on.. Suren lapsenlapsettomuuttani todella paljon. Toivoisin että minunkin elämä olisi muiden mielestä kiinnostavaa vaikka noita lastenlapsia ei ole, toivoisin että puheenaiheet olisivat joskus muutakin kuin lastenlapset. Olen menettänyt ystäviä koska heillä ei ole enää aikaa ystävyys suhteille kun heidän elämä pyörii vain lastenlasten ympärillä.
Elän ihan onnellista kiinnostavaa elämää omasta mielestäni tästä lapsenlapsettomuus surusta huolimatta.
Kommentit
Hänellä sentään on mies toisin ollaan me naiset jotka emme kelpaa kenellekään emmekä löydä ketään,meitä haukutaan vanhoiksi piioiksi yms.
Te olette yhtä arvokkaita. Kunkin on löydettävä oma merkityksensä tässä maailmassa. Toivottavasti se löytyy sinullekin.
Minun ei koskaan pitänyt saada lapsia, mutta silti takanani on viisi raskautta. Piti vain löytää oikea mies, jonka kanssa se onnistui vuoden yrittämisen ja pienen kikan avulla. 10 vuotta elin lapsettomana ja luulin sen olevan kohtaloni.
Annoin lapsilleni 30 vuotta elämästäni ja nyt he saavat elää rauhassa omaa elämäänsä, minä elän omaani vapaana.
Olen se etäinen isoäiti, joka ei joka paikassa kerro heidän perheittensä kuulumisia tai esittele heidän kuviaan. Eiväthän ne muille kuulu.
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka roikkuvat lapsissaan ja elävät heidän kauttaan. Tai jotka jaksottavat elämänsä lastenlapsien elämän mukaan.
Kyllä aikuisella ihmisellä pitää ja saa olla ihan omaakin elämää! Olen mielestäni ansainnut tämän oman, vapaan elämäni, jossa voin tehdä mitä itse haluan, milloin itse haluan, miten haluan!
Jokainen huolehtikoon itse omista lapsistaan, eivät isovanhemmat ole mikään lastenhoitopalvelu.
Mutta ehkäpä tuonlaisilla isovanhemmilla ei ole haluakaan elää omaa elämää tai he pelkäävät olla läsnä omassa elämässään tai pelkäävät, etteivät ole tarpeellisia. Ehkä se vaatii omanlaisensa luonteen, että osaa ja haluaa elää itse omannäköistään elämää, eikä muotin mukaista.
Ainakin suku on oppinut jo, ettei minulta tarvitse kysellä toisten ihmisten asioista, he (lapseni) saavat itse kertoa, jos haluavat.
Tosi hyvin kirjoitit, olen täysin samaa mieltä.Itse en ole koskaan halunnut lapsia ja olen onnellinen,että löysin puolison jonka kanssa ajattelemme samoin tästä asiasta. Usein mietin tuota, että eikö ihmiset koe omaa elämäänsä tärkeänä,vai mikä siinä on,kun joillakin puheenaiheet pyörivät lapsien ja lapsenlapsien asioissa. Tuli mieleen tuosta kun kirjoitit,että isovanhemmat eivät ole lastenhoitopalvelu,eräs juttutuokio jonka kuulijaksi jouduin uimahallin pukukopeilla.Oli viisi ystävätärtä,isoäitejä kaikki,tulossa uimaan.He alkoivat keskustella siitä,kuinka heille tyrkätään lapsenlapset hoitoon,ruokittavaksi ja yökylään kysymättä sopiiko se mummoille.Tuntuivat olevan aika tympääntyneitä tilanteeseen,mutta totesivat,että pakkohan se on ”pennut” hoitaa,ettei syty sota lapsien kanssa!Olin yllättynyt heidän suorasanaisuudestaan ja iloinen,että heillä oli vertaistukea toisistaan.Ajattelin,että kumpa lapset kuulisivat.
Olen ”lainannut” lapsiani lapsettomalle sisarukselleni. En siksi, että olisin kyllästynyt lapsiini tai he olisivat olleet raskaita tai olisin heihin väsynyt. Sisarukseni on itse halunnut olla mukana lasteni elämässä ja lapsillani on häneen hyvät ja lämpimät välit vielä teineinä ja aikuisinakin. He ovat matkustelleet, retkeilleet ja viettäneet pizzailtoja yhdessä. Sisarukseni on suuri rikkaus lasteni elämässä ja toivon, että lapseni tuovat sitä samaa rikkautta ja rakkautta myös hänen elämäänsä. Sisarukseni ei ole ollut mikään jatkuvasti saatavilla oleva lasten hoitaja, vaan hän on itse päättänyt milloin ja minkä verran voi/haluaa olla lasteni kanssa.
Olen sen ikäinen että ihmisten mielestä minulla pitäisi olla lapsenlapsia. Ensimmäinen kysymys joka minulle useimmiten tehdään on :Montako lapsenlasta sinulla on? Tämä asia ei ole minun päätettävissä eikä ehkä omien lastenikaan päätettävissä, en tiedä voivatko he saada lapsia vai ovatko päättäneet etteivät hanki lapsia, ei ole minun asia kysellä!!!! Se on vain ja ainoastaan heidän asia. Ihmiset saavat iloita lapsenlapsistaan, mutta on tosi loukkaavaa olettaa että minullakin niitä on.. Suren lapsenlapsettomuuttani todella paljon. Toivoisin että minunkin elämä olisi muiden mielestä kiinnostavaa vaikka noita lastenlapsia ei ole, toivoisin että puheenaiheet olisivat joskus muutakin kuin lastenlapset. Olen menettänyt ystäviä koska heillä ei ole enää aikaa ystävyys suhteille kun heidän elämä pyörii vain lastenlasten ympärillä.
Elän ihan onnellista kiinnostavaa elämää omasta mielestäni tästä lapsenlapsettomuus surusta huolimatta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous