Lapsettomuus on ollut suuri suru Sirpa Suutari-Jääskölle ja Jukka Haapalaiselle: ”Meiltä on kysytty, koska aiomme lopettaa itsekkään elämäntapamme”
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen eivät tyytyneet pyörimään pienissä turvallisissa piireissä. He tähtäsivät tanssiurallaan huipulle ja saavuttivat sen. Mutta toive omasta lapsesta jäi toteutumatta.
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen kokevat olevansa etsijöitä ja seikkailijoita.
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen eivät tyytyneet pyörimään pienissä turvallisissa piireissä. He tähtäsivät tanssiurallaan huipulle ja saavuttivat sen. Mutta toive omasta lapsesta jäi toteutumatta.
Jukka Haapalainen: ”Meidät oli kai tarkoitettu toisillemme. Ihastuin Sirpaan jo pikkupoikana. Tapasimme ensi kerran esiteineinä tanssikisoissa, ja jokin erikoinen energia hänessä kiinnitti huomioni. Ajattelin, että onpa makee mimmi. Onneksi asuimme eri paikkakunnilla – Sirpa Oulussa ja minä Lapualla – joten yhteiselomme ei alkanut liian varhain.
Olimme ystäviä koko teini-iän. Parikymppisenä osuimme yksiin hetkellä, jolloin molemmat olivat sinkkuja. Tuli tunne, että tässä on minun ihmiseni. En enää miettinyt muita vaihtoehtoja.
Me olemme etsijöitä ja seikkailijoita. Moni haluaa turvallisen elämän, mutta me mieluummin kuljemme vaaraa kohti ja hyppäämme pää edellä tummaan veteen.
Muutimme Lontooseen vuonna 1990 päämääränämme tulla maailman parhaaksi ammattilaistanssipariksi. Uran kannalta oli varmasti hyvä, että meillä oli juniorista lähtien samat opettajat, tausta, kieli ja kulttuuri. Ammattilaisina halusimme olla eräänlaisia moottoreita ja tuoda tanssillamme aina jotakin uutta, horjuttaa tasapainoa. Sillä tavalla mestarit syntyvät.
Voitettuamme neljä kertaa maailman arvostetuimman tanssikisan, British Openin, kilpaileminen ei enää tuottanut tyydytystä ja halusin lopettaa. Sirpalle se ei ollut heti ihan yhtä selvää. Jatkoimme tanssiuraa esiintymällä ympäri maailmaa erilaisilla areenoilla ja teattereissa. Noin kolmasosan vuodesta vietimme Lontoossa, kolmasosan Helsingissä ja kolmasosan ulkomailla reissaten. Kahdeksan vuotta sitten perustimme oman tanssistudion Helsinkiin.
”Teroitamme jatkuvasti kynsiä toisiimme”
Vakio- ja latinalaistansseissa on selvä roolijako: toinen vie, toinen seuraa. Parketin ulkopuolella meillä on omat vahvuusalueet.
Minä hoidan matkajärjestelyt, Sirpa kantaa päävastuun koulumme tuntisuunnitelmasta ja projektien aikatauluista. Mökillä Askolassa Sirpa leikkaa nurmikon, minä trimmaan reunat. Sirpa laittaa aamiaisen, minä kokkaan muut ateriat. Minä sotken, Sirpa siivoaa.
Kumppaneina olemme tasa-arvoiset. Teroitamme jatkuvasti kynsiä toisiimme, haastamme ajattelemaan. Eihän siinä olisi mitään mielenkiintoista, jos kaikki välillämme olisi päivänselvää. Pitkän liiton aikana olemme opetelleet hyväksymään kumppanissa tapahtuvat muutokset ja näkemään hänet sellaisena kuin hän on tänään.
Konfliktit välillämme leimahtavat ihan itsestään. Turhista emme taistele, mutta joskus ideologinen keskustelu paisuu väittelyksi. Tanssistudiollamme pyörii paljon työntekijöitä ja alan harrastajia, joiden käsittelyssä tarvitaan psykologisia taitoja. Erimielisyyttä syntyy usein siitä, voisiko jonkin asian ilmaista hieman pehmeämmin. Pidän itseäni empaattisena tyyppinä, mutta ehkä persoonassani on jotakin sellaista, että ihmisten on helpompi avautua Sirpalle.
Olen kieltämättä äkkipikainen: kova sanomaan ja aina oikeassa. Niin on Sirpakin. Hän ei räjähdä yhtä usein, mutta kun se tapahtuu, hän ampuu nuolia tarkasti maalitauluun. Aiemmin huusin takaisin. Nykyään olemme taistelun jälkeen vähän aikaa hiljaa. Sovun teemme kuitenkin aina.
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
KirjauduMikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
TilaaPulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous