Julkkikset

Heljä Liukko-Sundström on saavuttanut paljon enemmän kuin lapsena kuvitteli: ”Minulla on ollut kertakaikkisen hauska elämä”

Rakkaan valokuvan hetki Vanhalla ylioppilastalolla oli se, jonka jälkeen ura lähti lentoon, kertoo Heljä Liukko-Sundström.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Heljä Liukko-Sundströmin kotialbumi ja OM-arkisto

Heljä ennusti 14-vuotiaana tulevaa uraansa ja 38-vuotiaana ennustus kävi toteen.

Rakkaan valokuvan hetki Vanhalla ylioppilastalolla oli se, jonka jälkeen ura lähti lentoon, kertoo Heljä Liukko-Sundström.

Keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström ennusti jo 14-vuotiaana, mitä hän tekisi uransa aikana.

“Ennustin, että jonain päivänä tekisin kirjan, jonka sekä kirjoittaisin että kuvittaisin. Äitini oli kansakoulun opettaja, ja siispä totuin lapsena siihen, että kotonamme oli aina paperia. Äiti kannusti minua kirjoittamaan ja sanoi tietävänsä, että minulta tosiaan syntyisi vielä kirja.

Olin 38-vuotias, kun ennustukseni kävi toteen. Mielestäni nainen on siinä iässä kauneimmillaan, voimakkaimmillaan ja lahjakkaimmillaan. Elämää on tarpeeksi takana, mutta tulevaisuus näyttää edelleen kirkkaalta.

Kuvassa juhlistan Heljän lempeitä satuja -esikoiskirjani julkaisua Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla vuonna 1977. Olin tuolla hetkellä hyvin onnellinen, sillä olin saavuttanut unelmani. Hankin julkaisujuhlaa varten Museokadun retroliikkeestä ihanan keltaisen silkkipuvun, jonka päälle puin mustan harsotakin.

Puku on edelleen tallella, ja lapsenlapseni suorastaan rukoilevat, että saisivat jo minun vanhat pukuni itselleen.

Heljä Liukko-Sundström juhli esikoiskirjaansa vuonna 1977. – Kuvassa Mona Donner onnittelee minua ja opettajaäitini seisoo taustalla.
Heljä Liukko-Sundström juhli esikoiskirjaansa vuonna 1977. – Kuvassa Mona Donner onnittelee minua ja opettajaäitini seisoo taustalla.

Elämäni oli tuohon aikaan vauhdikasta. Olin lyönyt itseni läpi Tukholmassa järjestetyssä taidenäyttelyssä kolme vuotta aiemmin. Työskentelin Arabian tehtaalla keramiikkataiteilijana, ja minusta tuntui, että kaikki ovet olivat avoinna. Hetki Vanhalla ylioppilastalolla on edelleen voimakkaana mielessäni, sillä se oli eräänlainen välipysäkki. Sen jälkeen urani lähti lentoon.

Tuohon aikaan kirja oli vielä pyhä ja kustannuskynnyksen ylittämistä todella tavoiteltiin. Nyt olen tehnyt jo yksitoista kirjaa. Olen saavuttanut paljon enemmän kuin olisin voinut lapsena kuvitellakaan. Minulla on ollut kyllä kertakaikkisen hauska elämä, vaikka sattuisin huomenna kuolemaan.

Jos voisin sanoa jotain kuvassa olevalle nuorelle Heljälle, kehuisin vain, että hyvä, hyvä Heljä! On tärkeää kiittää itseään ja iloita, kun on päässyt eteenpäin. Tärkeää on myös pitää itsensä kunnon ihmisenä, sillä elämän tarkoitus ei ole elää vain itselleen vaan toisia varten. Se, miten toisiimme suhtaudumme, on ainoa mittari, jolla meitä voidaan mitata.”

Heljä Liukko-Sundströmin, 85, keramiikkateoksia on esillä Hämeenlinnan kaupunginmuseon näyttelyssä.

X