Julkkikset

Lapsettomuushoidot rikkoivat aikanaan Marja Putkiston kehoa: ”Nyt haluan puhua tästä kuusikymppisen elämänkokemuksella”

Marja Putkisto vältteli pitkään äidiksi tulemisen haasteista puhumista. Nyt vaikeneminen on ohi. – On tärkeää, että adoptioäitiys nousee yhtä arvokkaaksi vaihtoehdoksi kuin biologinen äitiys.

Teksti:
Anna
Kuvat:
Sampo Korhonen

– On tärkeää, että adoptioäitiys nousee yhtä arvokkaaksi vaihtoehdoksi kuin biologinen äitiys.

Marja Putkisto vältteli pitkään äidiksi tulemisen haasteista puhumista. Nyt vaikeneminen on ohi. – On tärkeää, että adoptioäitiys nousee yhtä arvokkaaksi vaihtoehdoksi kuin biologinen äitiys.

Lapsen saaminen liki 18 vuotta sitten on onnellisin asia, jonka Marja Putkisto on kokenut. Sitä edeltäneestä prosessista hän on tähän asti halunnut vaieta.

Ulkoisesti katsoen hänellä meni noihin aikoihin loistavasti. Hänen kehittämänsä yritys menestyi, ja mainoskuvissa hän näytti säteilevältä. Oikeasti Marja ei voinut hyvin. Nyt hän ymmärtää, että kyse oli monimutkaisesta asiasta. Kun haluaa lasta, raskaaksi tulemisen toive voittaa kaiken.

Marja tiesi, että mahdollisuudet saada lapsi vähenevät melkoisesti jo kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, mutta hän uskotteli itselleen, että se onnistuu myöhemminkin.

– Olin ajan hengen uhri. Esikuvinani olivat nelikymppiset äidit ja Madonnan tyyppiset supernaiset, joille kaikki on mahdollista.

Marja kävi lapsettomuushoidoissa viisi vuotta, ja sen seurauksena hänen hormonitoimintansa meni jotakuinkin sekaisin. Hän yllättyi, kuinka syvästi ne vaikuttivat paitsi mieleen myös kehoon.

– Nyt haluan puhua tästä kuusikymppisen elämänkokemuksella. On tärkeää, että adoptioäitiys nousee yhtä arvokkaaksi vaihtoehdoksi kuin biologinen äitiys ja että lapsettomuushoitojen rankkuus tunnustetaan.

Marjan mielestä hoitojen jälkeen pitäisi myös olla mahdollisuus liittyä kuntoutusryhmiin.

– Kyse on syvimmästä kehon keskustaa tukevasta lihaksistosta, joka on terveytemme ydin. Se heikkenee raskaudessa ja erityisesti hormonihoidoissa.

Hänestä on harmi, että adoption hyvistä puolista puhutaan liian vähän.

– Kuvio on yksinkertainen. On lapsi, joka tarvitsee kodin ja toisaalla vanhemmat, jotka tuskaisesti kaipaavat lasta. Jos ihmiset olisivat rohkeampia, tuska poistuisi ja tilalle tulisi rakkaus.

Keho meni sekaisin lapsettomuushoidoista

”Olen tajunnut, että lapsettomuus on valtava bisnes ja hedelmöityshoitoihin voi upota omaisuus – ja silti monet joutuvat pettymään.

Hoidot ovat kuin rulettipeli, sitä haluaa jatkaa, koska onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Samalla toivo hupenee koko ajan.

Kävin hoidon läpi useaan kertaan viiden vuoden aikana. Joka kerta hormonitoimintani ensin pysäytettiin, ja elin tavallaan vaihdevuositilassa. Sitten hormonitoimintaa aktivoitiin, jolloin elimistöni tuotti yksittäisen munasolun sijaan parikymmentä munasolua.

Se oli melkoista vuoristorataa. Jouduin pettymään uudestaan ja uudestaan. Surin jokaista epäonnistunutta hoitoa sydämeni pohjasta. Kivuliaimpia olivat raskaudet, jotka ehtivät pisimmälle.

Olin kuullut hormonien sekoittamien teinien toilailuista ja viisikymppisten vaihdevuosivaivoista, mutta kukaan ei ollut kertonut, kuinka keho ja mieli reagoivat lapsettomuushoidoissa. Ikävin yllätys oli, että lapsettomuushoidot vaikuttivat myös kudoksiini. Minun kohdallani se oli erityisen kohtalokasta. Tuntui, että vuosien työ valuu hukkaan.

Lapsettomuushoitojen jälkeen jouduin kuntouttamaan itseni uudelleen. Lääkäri kuvaili, että kehoni oli kokenut kunkin hoidon kohdalla saman kuin olisin läpikäynyt raskauden. Vihdoin sain kuin sainkin alaselkäkivun pois ja lantioni taas kuntoon. Kokemuksen tuloksena syntyi Method Putkisto Huippuliikkuja -ohjelma, joka keskittyy selkärankaan. Se on ainoa kirjoistani, jonka esipuheessa en edes hiiskahda syistä, joiden vuoksi ohjelma syntyi. Asia oli kirjan julkaisemisen aikaan vielä liian kipeä ja arka.”

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Sanna Wirtavuori. Jutussa Marja Putkisto kertoo muun muassa adoptioäitiydestä ja siitä, mikä hänen mielestään on ihmisessä kaunista. Lue koko juttu Annasta 34/2023 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X