Hanna oli 39-vuotias saadessaan lapsen lahjasoluhoidolla.
Terveys

Vuosia kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen Hanna tuli raskaaksi lahjasoluhoidolla: ”Voisinpa lähettää luovuttajalle jonkinlaisen kiitosviestin”

Hannan ja hänen puolisonsa lapsi sai alkunsa lahjoitetusta munasolusta. Hanna kertoo oman tarinansa, miten hoitoihin päädyttiin ja millaisia tunteita lahjasolulapsen vanhemmuuteen on liittynyt. – Luovuttaja on antanut meille niin suuren lahjan, että sitä ei voi edes kuvitella.
Teksti: Lotta Pellas Kuvat: Haastateltavan kotialbumi

Hanna meni puolisonsa kanssa naimisiin 2011, ja kesällä 2012 ajatus lapsesta tuli ajankohtaiseksi.

– Siinä meni erinäisiä vuosia enemmän tai vähemmän yrittäessä ja välillä hoidoissa. Jätimme hoidot kesken, sillä ne tuntuivat silloin liian raskailta, Hanna kertoo.

Vuonna 2016 pari palasi aktiivisesti hoitojen pariin. Niiden avulla ei alkanut raskautta, ja pariskunta alkoi jo hyväksyä ajatusta, että heidän perheeseensä ei tulisi lasta.

– Tavallaan oli helpottavaa, kun sai päätökseen suuren asian, joka oli vain roikkunut ilmassa ilman tietoa lopputuloksesta, Hanna sanoo nyt.

Hän oli ilmoittautunut opiskelemaan ja ajatellut, että voisi keskittyä opintoihinsa, kun lapsettomuuden ajattelemisesta vapautuisi voimavaroja muuhun.

Pariskunta oli käynyt läpi monia hedelmöityshoitoja, mutta yksi vaihtoehto oli kuitenkin vielä kokeilematta: lahjasoluhoito. Kun ajatusprosessi lapsen saamisen mahdottomuudesta omilla sukusoluilla oli käyty läpi, he päättivät kokeilla, olisiko lahjasoluhoito heidän reittinsä vanhemmuuteen.

Elettiin tammikuuta 2017.

– Ajattelimme, että kokeillaan nyt sekin vielä, ettei tarvitse myöhemmin katua.

Lue myös: Lahjasoluhoito voi olla ratkaisu, jos raskaus ei onnistu omilla sukusoluilla – asiantuntijan mukaan jopa 30–40 prosentin todennäköisyys tulla raskaaksi

”Ajattelin vain, että tehdään tämä, jotta saadaan viimeiset negatiiviset tulokset”

Hannan ja hänen puolisonsa lapsettomuudelle ei ollut löytynyt mitään varsinaista syytä.

– Oletettavasti minun munasoluissani on vikaa, vaikka mitään ei löytynyt. Olen ymmärtänyt, että monille on vaikeaa hyväksyä, ettei raskaus omilla munasoluilla onnistu – ikään kuin oma kroppa olisi jotenkin pettänyt tai ei olisi kunnolla nainen, Hanna sanoo.

– Minulla ei ollut tällaisia ajatuksia. Päinvastoin heitin asian huumoriksi – minulla on teräsmunia, niistä ei niin vain mennäkään läpi.

Kaksi kuukautta jonoon asettumisen jälkeen Hanna ja hänen puolisonsa saivat tiedon, että sopiva luovuttaja oli löytynyt. Luovuttajalla aloitettiin hormonihoito ja Hannan kiertoa ylläpidettiin vastaanottavaisessa tilassa lääkityksellä. Kun luovuttajan munasolut oli kerätty ja hedelmöitetty, alkiot siirrettiin Hannan kohtuun.

Alkionsiirto tehtiin toukokuussa 2017.

Hanna ei kuitenkaan uskonut, että raskaus olisi mahdollinen, koska oli aikaisemmin pettynyt niin monesti.

– Ajattelin vain, että tehdään tämä, jotta saadaan viimeiset negatiiviset tulokset. Sen jälkeen voi ajatella, että kaikki on kokeiltu. Siinä vaiheessa minä vain kävin alkionsiirrossa.

Lue myös: Munasoluja voi luovuttaa 35 ikävuoteen asti – kaksi kertaa luovuttanut Mikaela kertoo kokemuksestaan: ”Tuntui siltä, että saatan tehdä elämää mullistavan palveluksen jollekin”

Alkanut raskaus herätti monenlaisia tunteita

Raskauden alkaminen selvitettiin  verikokeella, jossa Hanna kävi ensimmäisen opiskelupäivänsä aamuna. Hän ei halunnut päiväänsä keskeytyksiä, joten pyysi hoitohenkilökuntaa ilmoittamaan tuloksen tekstiviestillä puhelun sijaan.

Siluetti

Raskausaikana Hannan tunteet myllersivät.

– Lähtiessäni koululta näin, että tekstari oli tullut. Siinä luki, että olen raskaana. Se oli ensimmäinen plussani ikinä.

Hanna yllättyi eikä uskonut, että raskaus välttämättä jatkuisi pitemmälle. Hänellä oli ristiriitainen olo.

– Vaikka sitä oli kuinka halunnut, se oli ehkä jopa järkytys. Tuli sellainen olo, että juuri kun minulla oli nämä toiset suunnitelmat, tulinkin raskaaksi.

Hanna oli kuvitellut, että raskaaksi tultuaan hän olisi onnensa kukkuloilla – nauttisi raskaudesta, silittelisi mahaansa ja hehkuisi onnea. Niinpä päinvastaiset tunteet yllättivät.

– Raskaus oli todella ahdistavaa ja pelottavaa aikaa. En vain pystynyt uskomaan siihen, että se päättyisi hyvin.

Lisäksi pahoinvointi ja aikaisin isoksi kasvanut vatsa tekivät olosta fyysisesti tukalan.

Opinnot jatkuivat vielä pari kuukautta, ennen kuin Hanna pani ne tauolle jatkaakseen myöhemmin.

Lue myös: Näyttelijä Pihla Penttisen yhdeksän vuoden odotus on päättynyt – julkaisi hellyttävän kuvan vauvan jalkapohjasta

”Toisinaan mietin, että mikä ihme alien kohdussani on”

Pelko raskauden jatkumisesta ei ollut ainoa Hannan pohtima asia. Mielessä myllersi myös ajatuksia kohdussa kasvavasta lapsesta. Raskausaikana ajatus siitä, että hänen sisällään kasvoi joku, jolla ei ollut hänen geenejään, tuntui vaikealta.

– Toisinaan mietin, että mikä ihme alien kohdussani on. Olen aina ollut avoin esimerkiksi adoptiolle. En näe esteitä siinä, ettei pystyisi rakastamaan toisen lasta kuin omaansa. Mutta kun sisälläni kasvoi minulle tuntematon ihminen, jonka tiesin biologisesti olevan mieheni ja jonkun toisen naisen, se herätti ajatuksia.

– Lapsi tuntui vieraalta, mutta ehkä biologistakin lastaan odottavat äidit voivat kokea niin. Koska ethän oikeasti tiedä, millainen tyyppi kohdussa kasvaa, Hanna pohtii.

– Tietysti se vähän mietityttää, että jos lapsi teini-iässä rupeaa vetämään ’sä et ole edes mun oikea äiti’ -korttia esiin. Miten se mahtaa kirpaista? Onneksi siihen on vielä aika monta vuotta.

Raskaus tuntuu edelleen Hannasta ihmeeltä.

– Vieläkin tuntuu ihan utopistiselta, että minä olen ollut raskaana.

Lue myös: Kun ex-taitoluistelija Laura Lepistö halusi tulla äidiksi, hän kohtasi vaietun ongelman: ”En saanut lääkäristä apua, jota olisin tarvinnut

”Nyt lapsi tuntuu enemmän omalta kuin voisi kuvitellakaan”

Hanna oli lapsen syntyessä 39-vuotias. Hän päätyi synnyttämään suunnitellulla sektiolla. Se tuntui hänestä hallitulta ja turvalliselta vaihtoehdolta. Lapsettomuuden kokemukseen ja hoitojen onnistumiseen oli liittynyt tunne, ettei niihin pystynyt itse vaikuttamaan. Alateitse synnyttämisen Hanna olisi kokenut samankaltaisena, hallitsemattomana ja pelottavana kokemuksena.

Vauva hoitopöydällä.

Hannan ja hänen puolisonsa lapsi syntyi suunnitellulla sektiolla.

Lapsen synnyttyä Hannasta tuntui, että hänen olisi pitänyt osata lukea lastaan, olihan hän kasvatusalan ammattilainen. Oma lapsi olikin eri asia. Lisäksi raskausaikana pelko raskauden ennenaikaisesta päättymisestä oli vienyt tilaa äidin rooliin valmistautumiselta.

– Minua pelotti ja ahdisti. En ollut oikein tottunut ajatukseen, että minä olen äiti ja vastuussa tästä pienestä tyypistä vuorokauden ympäri. Valokuvissa siltä ajalta näytän onnelliselta ja seesteiseltä pienen vauvan kanssa.

Hannan tunteet ja ulospäin näkyvä olemus olivat kuitenkin ristiriidassa keskenään.

– Rintaani puristaa vieläkin ajatus siitä, kuinka pelottavana aikana sen koin.

Kun vauva rupesi hymyilemään enemmän ja Hanna sai vastakaikua vauvalta, hänen olonsa helpotti.

Lapsi on nyt kolmevuotias.

Nyt lapsi tuntuu enemmän omalta kuin voisi kuvitellakaan, Hanna sanoo.

Hän sanoo toisinaan havahtuvansa siihen, että he eivät ole geneettisesti sukua. Moni on kommentoinut heidän olevan samannäköisiä.

– Myös minä olen sitä mieltä, että hän on minun ja mieheni täydellinen kopio.

Hanna sanoo kokevansa ristiriitaa siinä, miten hän pystyy hyväksymään, että arjen voi kokea kuormittavana ja joskus haluta omaa tilaa lapselta, jota halusi niin kovasti.

Lähes kymmenen vuotta kestänyt matka päättyi

Hannalla ja hänen puolisollaan oli mahdollisuus tehdä vielä toinen alkionsiirto, sillä lahjasoluhoidosta saatiin kaksi alkiota. Toinen niistä oli ollut pakastettuna. Pariskunta halusi vielä selvittää, alkaisiko jäljellä olevasta alkiosta raskautta.

Raskaus meni kesken.

– Olin silti ennen kaikkea helpottunut siitä, että pitkä lapsettomuustaival, joka oli kestänyt vuodesta 2012 asti tammikuuhun 2020, oli ohi.

Lapsi ja puu

Hannan ja hänen puolisonsa lapsi on nyt kolmevuotias.

Tullessaan täysi-ikäiseksi lapsella on oikeus selvittää luovuttajan henkilöllisyys. Hanna suhtautuu asiaan positiivisesti.

– Olen usein miettinyt, että voisinpa lähettää luovuttajalle jonkinlaisen kiitosviestin. Hän on antanut meille niin suuren lahjan, että sitä ei voi edes kuvitella.

Haastateltavan nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

X