”Joten miksi pakottaisimme itsemme ja toisemme elämään pelkästään toisiamme varten”

Päätin nyt sitten minäkin kirjoittaa omasta muutaman kuukauden pituisesta kokemuksestani avoimessa suhteessa.

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä reilut pari vuotta, ja viime keväänä päätimme ”avata” suhteemme. Olimme keskustelleet asiasta useita kertoja ja kokoajan se ajatus alkoi molempien mielestä tuntua enemmän ja enemmän kokeilemisen arvoiselta. Pari kertaa ennen tätä olimme kokeilleet jo yhdessä kimppakivaa, ja minä myös yhden kerran luvan kanssa harrastanut seksiä toisen miehen kanssa. Olemme molemmat vaan hyväksyneet sen tosiasian, että maailmassa riittää ihania ja viehättäviä ihmisiä, muitakin kuin me kaksi. Joten miksi pakottaisimme itsemme ja toisemme elämään pelkästään toisiamme varten, ei se ole meiltä tai keneltäkään pois jos välillä voi pitää hauskaa ja nauttia elämästä myös muiden ihanien ihmisten kanssa.

Emme näe oikeaksi tavaksi elää niin, että oma keho ja seksuaalisuus olisi omistettu yksinoikeudella vain yhdelle ihmiselle loppuelämäksi. Intohimoa ja seksuaalista nautintoa voi kuitenkin kokea myös ilman rakkautta. Toistaiseksi tämä avoin suhde on mielestäni toiminut hyvin, olemme kumpikin tutustuneet moniin uusiin ihmisiin ja saaneet nauttia hyvästä seksistä, sekä muiden että toistemme kanssa. Olemme saaneet uutta kipinää ja kokeilleet uusia asioita sängyssä myös keskenämme, jota tuskin olisi ainakaan samassa mittakaavassa tapahtunut ilman suhteemme avaamista. Lisäksi meitä myös hieman kiihottaa puolin ja toisin kuulla, mitä muiden kanssa on tehty.

Ei meillä huonoa seksiä ole missään vaiheessa ollutkaan, ja mielestäni paras lähtökohta avoimelle suhteelle onkin silloin kun parisuhde voi kaikin puolin hyvin. Vääristä syistä tähän ei siis kannata lähteä, ainoastaan rakkaudesta. Luotamme meidän väliseen rakkauteen ja siteeseen (joka on alusta asti ollut hyvin vahva) niin paljon, että siksi uskalsimme lähteä tällaista kokeilemaan. Toki vaikeitakin hetkiä on ollut ja tulee varmasti olemaan, kummallakaan ei ole mikään maailman paras itseluottamus, mutta näen asian niin, että sekin voi avoimen suhteen ansiosta parantua. Tärkeintä on ollut asioista keskusteleminen ja että vaikeatkin tunteet sanotaan ääneen.

Lisäksi olemme toki luvanneet ja sopineet, että olemme aina toisillemme ykkösiä, ja kumpikin muistaa ja tietää mikä se tärkein ihmissuhde on ja tulee olemaan. Tiivistettynä voisin siis sanoa olevani aivan helvetin onnellinen nainen, kun saa jakaa elämäni maailman ihanimman miehen kanssa, tietäen kuitenkin samalla että en ole hänen omaisuuttaan eikä hän minun. Mieheni on sanonut minulle alusta alkaen, että olen hänen mielestään villiruusu, jota ei koskaan halua täysin kesyttää. Ottaen huomioon että olen aiemmin elänyt väkivaltaisen ja kontrolloivan miehen kanssa, voitte vain kuvitella kuinka taivaalliselta tämä tuntuu!”