Havaintoja parisuhteesta

”Joten se siitä lapsiasiasta, että monisuhteisuus olisi jotenkin paheksuttavaa lasten kannalta”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”En voi olla täysin avoimesti toisten ja kolmansien osapuolien vuoksi, koska osalla on sellainen ammatti, sekä osa on kaapissa asian suhteen, sen takia täysin anonyymina voin kertoa meidän perheestä.

Itse olen ulkona, sekä ylpeästi panseksuaali, polyamorinen, sukupuolifluidi henkilö. En niistä kyllä huutele kaikille koko ajan. Aika hiljaiseloa tässä tulee vietettyä. Mulle on sanottu myös, miten tavalliselta meidän elämä kuulostaa ja ihanaa kun olen avoimesti kertonut kysyvälle. Olen vastannut, että meidän elämä on peräti tylsää, kuten kaikilla toisinaan. Kuulun polyketjuun, johon kuuluu yhdessä päässä aviomieheni, sitten olen minä, minun poikaystäväni, hänen avovaimonsa, avovaimon poikaystävä ja tämän kumppani – josta eteenpäin en laske, mutta hänellä lienee usempia kumppaneita.

Meillä on seksuaaliterveyden huoltaminen kunnossa (sitä kun nyt joku kuitenkin kysyy ekana), samoin meistä useampi on läpikäynyt/käymässä terapian, olemme henkisen kasvun advokaatteja, toisillemme ennen kaikkea, mutta myös kaikille muille elämissämme. Tässä perheketjukossa on myös lapsia ja heistä on sanottu, että he ovat älykkäitä, tunneälykkäitä, pärjäävät koulussa ja ovat tasapainoisia tyyppejä. Kavereita riittää ja taitoja on muille jakaa. Kaikella tapaa siis hyviä lapsosia ja meillä on suuri vastuu ja kunnia olla kasvattamassa heitä. Mitä enemmän meitä on, sitä monipuolisemmin he oppivat hahmottamaan maailmaa.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat todenneet, että on rikkaus, kun lapsella on läheisiä aikuisia,  turvallisia ihmisiä. Joten se siitä lapsiasiasta, että monisuhteisuus olisi jotenkin paheksuttavaa lasten kannalta. Mikäli kommentoivilla ei ole terapeutin koulutusta, ei heillä ole, vain omien pelkojensa pohjalta, mitään krediittiä tulla kertomaan miten haitallista monisuhteisuus on lapselle. Meillä lapset oppii kunnioittamaan itseään, toisia ja ajattelemaan itse. He saavat mainiosti olla heteroja, mennä naimisiin, saada 1,7 lasta, muuttaa suburbiaan omakotitaloon ja hankkia kultaisen noutajan. Me emme ohjaa siihen, tai siitä pois. Ohjaamme käyttämään omaa päätään.

Aikuisten välisistä suhteista he tietävät sen verran, että ympärillä on toisistaan välittäviä aikuisia, jotka voivat viettää aikaa heidän ja toistensa kanssa. Joulut ja juhannukset sovitaan, lasten toiveita kuunnellaan ja heidän pyynnöt otetaan huomioon. Olen itse tasavertaisissa suhteissa miehiini. Toisen kanssa olen ollut yli kymmenen vuotta yhdessä ja toisen kanssa useamman vuoden. Emme ole kämppiksiä, tai ajautuneet johonkin kriisiin avioliitossamme, jonka vuoksi ”hakisimme sutinaa” ulkopuolelta (missä ei siinäkään ole mitään vikaa! Meillä näin ei vain ole.) Olemme rakastuneita ja olisimme myös monogamisesti onnellisia. Kyse ei ole siitä, etteikö toinen riittäisi. Kyse on siitä, että sen ei ole pakko olla vain me kaksi. Kyse on siitä, että yhden ihmisen ei tarvitse olla kaikkea toiselle, on ihan ok, että toisen kanssa tehdään erilaisia asioita kuin toisen. Jotkut ihmiset löytävät tätä ”jotain erilaista” harrastuspiireistä, ystävien kanssa tai sitten vaikka swingereitten luota tai kinkypiireistä. Se ei ole vähemmän arvoista, mistä sitä ”jotain” löytää, kunhan kaikki ovat kunnioitettuja ja onnellisia.

Sitten tästä poikaystävästäni… Hän, kuten rakkaus aina, löytyi sattumalta. Hän on minun opettajani, peilini, minun arvostettu riitapukarini, minun (ja metani) tukipilari tässä maailmassa, missä meillä kenellekään ei ole liikaa tukiverkkoa. Kyse ei ole siitä, ettenkö voisi elää ilman kumpaakin näistä miehistäni, vaan siitä, että en halua. Niin kauan, kuin hekin haluavat minut, olemme tässä yhdessä. Olen ottanut heidät elämääni vapaasta tahdostani, sekä heidän perheensä, lukeutui siihen sitten kuka vain. Olen siunattu hienoilla ihmisilläni elämässäni. Elämälle kiitos, että olen saanut kokea kaiken tämän rakkauden, toveruuden ja ystävyyden!”

Lue myös

X