”Jotenkin siinä kävi niin, että meistä tuli kolme”

 Sinä tulit sinne töihin. Tiesimme toisemme ennestään, mutta emme oikeastaan tunteneet. Sinulla oli kaksi poika-lasta,niin kuin minullakin. Löysimme puheenaiheita ja jotenkin kemiat osuivat yhteen.

Minä jäin äitiyslomalle, mutta jatkoimme yhteydenpitoa. Oli kiva kuulla myös työasioista ja muutenkin parantaa maailmaa.

Sitten sinne,meidän työpaikkaamme, tuli töihin myös hän. Hän ja sinä ystävystyitte. Ja jotenkin siinä ajan myötä kävi niin, että meistä tuli kolme. Sinä,minä ja hän.

Meillä on jotain tosi hienoa. Meillä kaikilla on lapsia, meidän huumorit osuu yhteen. Aina on mukavaa.

Mutta olemme myös kokeneet yhdessä paljon. On ollut sinun ja hänen eroprosessit. Minun kaikenmaailman ongelmat avioliiton ja oman pään kanssa. Uusia suhteita. Uusia työpaikkoja. Surua,kun hänen äitinsä sairastui ja menehtyi. Kaikessa me olemme olleet me, selvinneet yhdessä. On ollut yllätyksiä, viini-iltoja, iltoja lasten kanssa, retkiä, ihan vaan yhdessäoloa. Olemme kuin kotonamme toistemme kanssa ja toistemme kodeissa. On niin ihanaa, kun elämässä on ihmisiä,joiden seurassa voi olla juuri sellainen kuin on. Se on tavattoman arvokasta.

Tämä ystävyys on täyttä rakkautta.

Se on tieto siitä, että tulkoon mitä vaan, niin en ole yksin.”

”Kiitos kun siinä sä oot

Tähdet ja Kuut sammukoot

Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan

Nyt itseäsi paljon suurempaa

Ikuinen kiitos,kun siinä sä oot.”