”Kahdeksan vuoden aikana ei ole ollut päivääkään että emme olisi sanonut rakastavamme”

”Pyrin tekemään kiitollisuusharjoituksia joka päivä. Joinain päivinä kiitollisuusrimpsuni on kilometrien mittainen, kun mieleen tulvii aina vaan lisää asioita mistä haluan kiittää. Mutta toisinaan, niinä mielen mustina päivinä, kun suu on mutrussa ja kaikki vaan kenkuttaa, jaksan aina olla kiitollinen edes yhdestä asiasta; sinusta rakkaani.

Onnea on herätä joka aamu vierestäsi, antaa aamuhengityksen saattelemana suukko ja halata niin kovaa että molemmat pieraisee. Ja vaikka olen ollut lapsesta saakka historiallisen huono ja herkkä nukkuja, (niin herkkä, ettei meillä voi olla edes kelloa seinällä, sillä sen tikitys valvottaisi minua), niin sinun kuorsauksesi on aina ollut korviini rauhoittavaa valkoista kohinaa joka saattelee minut unimaille. (Tai sitten kainalohikesi tosiaan on kloroformia, sillä niin epäilyttävän nopeasti lähtee taju aina kun otat minut kainaloon).
Eikä kahdeksan vuoden aikana ole ollut päivääkään ettemmekö olisi sanoneet rakastavamme toisiamme. Jopa niinä vaikeina päivinä, vaikka mökötykseltä tai harmitukselta ei juuri muuta saisikaan sanottua.

Meidän rakkaus löytyy pienistä teoista ja asioista; siitä että laitetaan kahvit valmiiksi toiselle ennen kuin lähdetään itse töihin. Tai siitä kun valitset kaupasta minulle aina suklaapatukan, vaikka jätät ostamatta itsellesi sipsiä, ja minä taas tuon sinulle ristikkolehtiä ja raejuustoa. Rakkaus on meillä sitä, kun käskee toisen herättämään yöllä jos ei saa unta, jotta voidaan valvoa sitten vaikka yhdessä, tai silitellä toisiamme. Ja myös se on rakkautta, kun sanoit minun olevan söpö ja seksikäs, vaikka naamani oli todella turvonnut saadessani pahan allergisen reaktion, ja ihosta tihkuva kudosneste jäi kiinni lakanoihimme.

Yksi mun lempiasioista meissä on muuten se, että ollaan kolmekymppisiä, (joku saattaisi sanoa meitä jo aikuisiksi) mutta me riehutaan ja leikitään kuin pikkulapset. Me rakennetaan lumilinnoja ja käydään pulkkamäessä, leikitään hippaa hieman turhankin tosissaan, niin ettei varvasmurtumiltakaan olla säästytty. Ja kun syödään illalla liikaa herkkuja ja ruetaan kiusaamaan toisiamme, nauretaan mahat kippurassa ja posket punaisina kun kutittaa niin vietävästi; niinä hetkinä mä erityisesti tiedän rakastavani sinua. (Btw. Leikkipainiminen on myös loistavaa esileikkiä).
Sä olet niin ainutlaatuinen ihminen, ja mä haluan olla sulle parasta, sillä sä oot mulle parasta. Kiitos kaikesta rakas, erityisesti siitä että olet juuri sinä.