”Kaikki elämäni isät”

”Isähahmo nro1 )

Mä olen tullut suomeen vuonna -91
Mulla oli isäpuoli, hän menehtyi hiljattain. Vaikka hän ei ollut mun oikea isä. Hän oli mulle isän malli. Kohteli mun äitiä aina kunnioittaen ja niillä oli rakkautta paljon ennen isän sairastumista.

Opetti mulle työnteon ja yrittäjyyden. Vaikka meillä oli erimielisyyksiä niin silti me kunnioitettiin toisiamme.

Äiti hoiti isiä loppuun asti kotona. Vain harva sai tulla auttamaan ja lopussa kyllä saatiin apuja kotiin käymään. Alzheimer, diabetes ja mitä kaikkea olikin niin niistä me selvittiin yhdessä.

Pääasia oli että isällä on hyvä olla.

Pelkäsin että muisti menee kokonaan mutta viimeiseen asti isi muisti mun aviomiehen ja mun lapsetkin.

Äiti kävi saattohoidon aikanakin joka päivä isän luona. Hoitamassa isää ja hieroi jalkoja yms mitä vaan tarvi.

Mun isä yritti opettaa mun miehelle sijoituksista ja kaikesta raha jutuista.Muistan kun mun mies kysyi isältä lupaa ennen kun kosi mua.

Se oli jotenkin niin hupaisaa ja vanhanaikaista mutta isi oli ihan vakavana naamalla että ”vai niin…” ”semmosta sitten ajattelit”

Kaikki päättyi nauruun mutta isi ei päässyt meidän häihin.

Niin ne sairaudet päätti että silloin ei juhlita.

Meillä on ikävä isää ja käydään usein äitin kanssa isin haudalla vaihtaan kukat ja lähettää terveiset.

Oon onnellinen että mulla oli perus tavallinen mutta turvallinen isä. Vaikka en ollut hänen oma, olin silti hänelle tärkeä.

(Isähahmo nro2)

On mun mies.

Se on erikoinen mies joka on maailman huolettomin ihminen. Välillä se ärsyttää koska mä ite osaa olla noin huoleton.

Mutta niin se menee että

”Anna hevosten miettiä kun niillä on isompi pää”

Mä rakastan tätä ihmistä yli kaiken.

Me ollaan oltu yhdessä 14v josta 7v naimisissa.Meillä on kaksi villiä muksua 5v ja 2v

Aina kun vaan juttelen ja sanon asioista niin se kyllä ymmärtää ja alkaa toimia.

Minä myös teen samoin jos mulle sanotaan.

Kaikki ei tapahdu hetkessä mutta kun muistelen menneisyyteen niin me ollaan siitä paljon muututtu, yhdessä ja erikseen mutta soluttauduttu yhteen.

Ei koskaan lyönyt eikä epäkunnioittanut mua. Aina katsoo edelleen rakkautta silmissä vaikka kuinka tuntis itsensä epätäydelliseksi.

Lapset rakastaa kun niillä on isä joka heittäytyy kaikkiin asiohin kun taas äiti on se kitisevä puoli.

Yhdessä jaetaan koti askareet ja kaikki paska mitä tulee eteen. Elämä joskus koettelee ihan hassuilla jutuilla meitä. Eikä ne liity edes meidän parisuhteeseen mut meidän ympärillä tapahtuu aina. En tiedä miksi.

Seksi on ihanaa ja sitten jos siihen oikein panostaa niin se on mahtavaa.

Joku kysyi että mikä on teidän pitkän suhteen salaisuus…

Vastattiin molemmat yksipuolisesti että, jätä toinen rauhaan, anna omaa aikaa. Anna aikaa prosessoida asioita omalla tavallaan. Juttele asioista. Kuuntele mitä toinen sanoo. Katso peiliin. Rakasta toista ihan sellaisena kuin on ilman että yrität muuttaa jotain epäkohtaa.

Se epätäydellisyys kuuluu olla. Kukaan ei oo täydellinen.

Rakastan tätä miestä, se on mun ja mä oon sen. Piste.

(Isähahmo nro3)

Mun miehen isäpuoli. Maailman kiltein mies.Kova tekemään töitä eikä pysähdy ikinä!

Tekee kaiken mitä pyytää ja auttaa aina kun voi.

Rakastaa meidän lapsia ja on maailman ihanin pappa jota meidän kuopus rakastaa syvästi. Pappa on se ykkönen!

Pappan kanssa tehdään asioita ja aina voi soittaa.

(Isähahmo nro4)

Mun miehen isä.

Aina valmis auttamaan. Jääräpää mutta silti hyväsydäminen ihminen. Välillä miehet riitelee mutta onneksi aina kaikki sovitaan.

Lapset sanoo häntä ukiksi. Ukin ja mummipuolen kanssa on parhaimmat leikit.

Mä oon kiitollinen että nää ihmiset on mun elämässä. Olisi voinut käydä toisin.

Arvostan tätä kaikkea mitä mulla on. Kun luen joskus noita kirjoituksia kaikesta pahoista asioista yms niin mulle tulee sellainen fiilis että olenko mä ansainnut tämmöistä.

Meillä on tiivis perhe ja ollaan kaikki paljon tekemisissä toistemme kanssa. Melkein joka päivä.

Jos jotain lupaan niin sen että en koskaan jätä heitä. Oon paikalla kun mua tarvitaan.

Tässä perheessä rakkautta riittää.”