Havaintoja parisuhteesta

Kirjoitin sulle sanoakseni, että oot niinku tosi ihana

10.7.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Milloin viimeksi olet kirjoittanut rakkauskirjeen? Tarkoitan sellaista ihan oikealla kynällä ihan oikealle kirjepaperille kirjoitettua kirjettä?

Sepä.

Nyt siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus, sillä viileän ja sateisen kesän keskelle olisi ehdottaa jotain tunnelmaa lämmittävää sen ainaisen puhelimen näytön sormeilukivan sijaan.

Se jotain olisi rakkauskirjeen kirjoittaminen.

Kohde saa olla kuka tahansa, jolle olisi kiva kirjoittaa jotain mukavaa ja kaunista. Sellaista, että vastaanottajalle tulee kirjeestä niin hyvä mieli, että ihan läikähtää yli. Ihminen, jolle ei ole tullut sanoneeksi mitään kaunista aikoihin.

Milloin sinä olet viimeksi saanut itse rakkauskirjeen?

Sepä.

Nyt siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus, sillä tässä rakkauskirje-ehdotuksessa saa olla halutessaan itsekäs. Tarkoitan sillä sitä, että jos haluat puolisosi tai vastaavasti jonkun muun kirjoittavan sinulle kirjeen, niin merkitse hänet tämän kirjoituksen Facebook-jaon kommenttiosastolle, joka toimii pyyntönä kirjeelle.

Jos puolisolta haluaa kirjeen, niin häntä ei pyydetä kirjoittamaan, vaan käsketään. Jos ei viesti muutoin mene perille, niin sitten vaikka kiristetään puolisoa kirjoittamaan kirje. Kiristyksen välineenä voi esimerkiksi käyttää seksiä. Kaikki parisuhdeoppaat kieltävät seksin kiristyskeinona, mutta toisinaan tässä elämässä on hyvä rikkoa kaiken maailman parisuhdekirjojen sääntöjä.

Tietysti joissakin pitkissä parisuhteissa seksi ei ole toimiva kiristyksen muoto sen muutoinkin jo lähes tyrehtyneen määrän vuoksi, mutta niissä tapauksissa voi käyttää seksiä kiristämisen välineenä siten, että pitää harrastaa puolisonsa kanssa sitä, jos ei suostu kirjoittamaan hänelle rakkauskirjettä. Toisaalta jos tilanne on päässyt muotoutumaan jo tälle asteelle, niin rakkauskirje saattaa tulla kymmenen vuotta myöhässä.

Jos mikään muu ei auta, niin riistää puolison kädestä älypuhelimen ja sanoo, että takaisin ei tule, ennen kuin kirje on kirjoitettu. Voin vakuuttaa, että tällä keinolla luhistuminen tapahtuu alle kymmenessä minuutissa ja alkaa kuulua mustekynän keveä pauke vasten kirjepaperia.

Onhan se ihanaa saada käsin kirjoitettu kirje.

Minä sain ensimmäisen rakkauskirjeeni ollessani ehkä kolmannella tai neljännellä luokalla. Se tuotiin minulle koulun välitunnilla käteen. Se oli kamala hetki noin kymmenen vuotiaan elämässä, sillä kaikki kaverit näkivät tuon tapahtuman.

Kysymys kuuluu, arvaatteko, että kiusasivatko?

Yritin pelastaa tilanteen repimällä saamani kirjeen ylimielisesti ja näyttävästi koulun pihassa. Kotiin päästyäni pyysin äidiltäni teippiä, jotta olisin vessassa salaa voinut teipata repimäni kirjeen.

Viimeisimmän, tai oikeastaan kaksi viimeistä kirjettäni olen kirjoittanut viimeisen vuoden sisään vaimolleni. Olen lähettänyt ne postin kautta, jossa ne vieläkin ovat matkalla. Toisen kirjeen lähettämisestä alkaa olla aikaa kohta vuosi, mutta en ole luopunut vielä toivosta. Postitse lähetettäviä kirjeitähän sanotaan etanapostiksi ja moni etana on ihan saatanan hidas.

Sitä paitsi, minä tiedän yhden isäntämiehen, joka lupasi eräänä keväänä rakentaa heille heidän takapihalleen terassin ja jo kaksitoista vuotta myöhemmin terassi oli viimeinkin valmis. Vuoden he tosin siitä ehtivät yhdessä vain nauttia, sillä parisuhde päättyi eroon. Syytä en tiedä. Ehkä se oli paska terassi pitkäaikaisesta rakennusprosessista huolimatta. Toisin kuin matkalla olevat kirjeeni. Ne ovat sellaista rakkausproosaa, että jalat alta.

No niin. Nyt on teidän vuoronne kirjoittaa kohdennettua rakkausproosaa. Voin kertoa, että se on jo tekona kokemus. Kirjoittaa käsin. Tuntuu vähän samalta kuin telkkaria katsoessaan kävisi vaihtamassa kanavaa televisiosta. Kaikki yhtä iätään antiikkiset kuin minä, tietää mistä puhun. Kirjeen kirjoittaminen on rakkauden teko. Ei varmasti voi olla ilahduttamasta. Jos oikein sellaiselle söpölle ja ihanalle tyypille kirjoittaa, niin kirjekuoreen voi suihkauttaa vähän jotain kivaa tuoksua.

Pieni ripaus ällöromantiikkaa on joka kymmenes vuosi paikallaan.