”Kun edes omat vanhemmat eivät usko”

”Olen lueskellut näitä tarinoita paljon ja mietin, että uskallanko kertoa omaani. Tulin tulokseen, että haluan kertoa myös omani.

Kävimme paljon mökillä lapsena, kerran siellä mukanamme oli mökin omistaja, isoäitini miesystävä. Hän voi vanhempiemme kanssa alkoholia. Menimme veljeni kanssa nukkumaan aittaan, jossa aina nukumme mökillä ollessamme. Tämä mies kysyi, saako tulla myös nukkumaan ja annoimme luvan, olimmehan useasti nukkuneet kyseisen miehen vieressä ongelmitta isoäidin luona ollessamme.

Joissain vaiheess herään kun tämä mies yrittää vetää minulta housuja pois, yritin paniikissa vetää niitä takaisin, jolloin hän väkisin alkoi koskettelemaan sormillaan minua housujen alta ja kuiskasi minua silitellen: ”Jos kerrot jollekkin, ette ikinä enää pääse minun mökille”. Menin paniikkiin ja purin häntä kädestä, jolloin hän alkoi karjumaan minulle, että minun pitää painua helvettiin mökiltä.

Veljeni heräsi ja yritti pidellä miestä kiinni, että saan lukot avattua ja juostua pois aitasta. Menin sisälle itkien ja äiti teki minulle pedin nuorempien sisarusten viereen. Silloin kerroin vanhemmilleni nähneeni vain pahaa unta.

Olin tapahtumien aikaan todella heiveröinen 10-vuotias tyttö ja veljeni minua pari vuotta nuorempi. Uskalsin lopulta kerroa 16-vuotiaana tapahtuneesta ja tuolloin vastaukseksi sain vanhemmiltani ”On se hyvä kuollutta miestä syyttää” Eivät uskoneet vaikka veljeni tämän asian vahvisti heille.”