Havaintoja parisuhteesta

Kun rakkaus on rikki

6.5.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Moni meistä on ollut autossa, jossa kesken ajomatkan alkaa kojelaudassa oleva punainen merkkivalo palamaan. Se on merkki siitä, että nyt on jokin asia autossa perustavanlaatuisesti pielessä. Harva jää tilanteessa vitkastelemaan. Auto nopeasti huoltoon ja kuntoon, sillä suhtautumalla välinpitämättömästi auton sähköiseen viestintään, kävisi huonosti.

Terveyden kanssa sama asia. Harva meistä jää menemättä lääkäriin, jos aamulla huomaa heräävänsä kehossa sijaitsevaan armottomaan kipuun. Harva ajattelee tilanteessa, jossa toinen käsi on kokonaan puuduksissa ja rinnasta vihloo vimmatusti, että eiköhän tuo tuosta paremmaksi muutu, kun vähän hengittelee ja jatkaa vain niin kuin ei mitään olisikaan. Kroppa huoltoon ja kuntoon, sillä suhtautumalla välinpitämättömästi kropan viestintään, kävisi huonosti.

Puhutaanpa tähän väliin hetki parisuhteesta. Yllättävän moni meistä ei tee yhtään mitään, vaikka kesken parisuhteen huomaa, että parisuhteessa ei oikein ole enää mitään jäljellä. Seksiä on ollut viimeksi Halosen presidenttikaudella, ensimmäisellä niistä, kommunikaatio puolisoon on olematonta, sohvalla istutaan sohvan eri puolilla, kosketus on pelkkä vahinko ohi kulkiessa ja hymy puolison kasvoilla vain muisto menneisyydestä.

Ehkä voisimme verrata haluttomuutta puuttua parisuhteessa oleviin syviinkin ongelmiin niin sanottuun setämieheen, joka huomaa kipuja vartalossaan, mutta perisuomalaiseen sisukkuuteen nojaten ei mene lääkäriin kuin vasta silloin, kun on jo aivan liian myöhäistä. Mitään ei ole enää tehtävissä. Niin käy myös parisuhteessa, jossa parisuhdetta ei ole valmis korjaamaan silloinkaan, kun vaaralliset oireet ovat jo varmasti näkyvissä.

Miksi parisuhteen punaisen valon alkaessa palamaan emme ole valmiita nopeisiin huoltotoimenpiteisiin niin kuin autojemme kanssa? Jos emme enää suutele, keskustele ja rakastele puolisomme kanssa, niin sen pitäisi olla jo hälyttävä merkki pikaisiin muutoksiin, sillä hoitamatta tulee vääjäämättä parisuhdekohtaus, joka päättyy pahimmassa tapauksessa parisuhteen kuolemaan, koska välinpitämättömyyden hinta on lopulta kuolema, joka parisuhteessa tarkoittaa eroa.

Ehkä olisi syytä harkita parisuhteeseenkin eräänlaista vuosihuoltoa. Vähintään kerran vuodessa tutkittaisiin parisuhteen tila ja jos kaikki on hyvin, parisuhteen katsastuskeskus antaisi hyväksytyn leiman ja parisuhdetta saisi taas käyttää seuraavan vuoden ajan. Jos taas parisuhteessa todettaisiin ongelmia, niin ne pitäisi tietyn ajan puitteissa korjata ennen kuin olisi oikeutettu parisuhteensa jatkamiseen.

Hyvin moni meistä tuntuu jatkavan parisuhteessa, jossa varoitusvalo on palanut jo pitkän aikaa. Monessa tapauksessa varoitusvalo vain peitetään näkyvistä, jotta totuutta ei tarvitsisi katsella silmiin päivittäin, vaan sen sijaan elää jossain valheellisessa totuudessa, joka pitkittyessään johtaa usein lieveilmiöihin, pettämisestä perheväkivaltaan. Vähintään se johtaa siihen kalvavaan surun tunteeseen nähdessään toisiinsa rakastuneita onnellisia ihmisiä.

Jos ihmisillä on halua ja rakkautta, niin monista parisuhteen ongelmista voi varmasti selvitä. Se saattaa vaatia ihan kunnon korjaustoimenpiteitä, mutta sitten korjaustoimenpiteet pitää tehdä. Joskus parisuhde on jo niin rikki, että mitään ei ole enää tehtävissä. Kuollutta ei saa enää herätettyä henkiin, vaikka miten yrittäisi. Siinä tapauksessa pitää uskaltaa antaa periksi, luopua ja päästää irti. Väkisin rakastaminen ei ole rakastamista, vaan pakkoa ja riippuvuutta.

En tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Kuka minä olen siitä mitään sanomaan? Sen verran haluan kuitenkin sanoa, että rikkinäisellä autolla ei kannata ajella loputtomiin, vaikka se nihkeästi liikkuisikin. Ei kai elämää ole tarkoitettu matkustettavaksi sellaisessa kyydissä, jossa kellään ei ole hyvä olla.

Tässäkin kohtaa on onneksi kaksi vaihtoehtoa. Voi yrittää korjata tai hypätä kesken kaiken pois kyydistä. Onhan kahden vaihtoehdon lisäksi olemassa kolmaskin vaihtoehto. Se, että jää vuosikausiksi johonkin määrittelemättömään välitilaan. En laske sitä kuitenkaan sellaiseksi vaihtoehdoksi, jota kannattaisi hetkeäkään harkita.

Välitilassa ollessaan ihminen ei ole lopulta missään.

Lue myös

Suosittelemme