”Lapsen ollessa neljävuotias, me erosimme”

”Tapasimme opiskelujemme loppuvaiheessa. Naimisiin piti mennä kun ollaan valmistuttu. Hän ei ole vieläkään valmistunut ja jossain kohtaa se ei vaan enää tuntunut ajankohtaiselta.  Hänen kesätyönsä oli saanut jatkoa eikä sen jälkeen enää liiennyt aikaa opinnoille eikä oikein parisuhteellekaan. Tiedän missä ja koska ainokaisemme on saanut alkunsa. Pesukoneen päällä. Takaapäin. Seksiä siis oli harvakseltaan. 

Hänellä oli vahvat rutiinit kotihommissa jotka jälkikäteen olen tajunnut olleen kopio hänen oman äitinsä huushollista. Siellä isä oli kännissä kun ei ollut töissä ja äiti hoiti kaiken kotona. Tip. Top. Kun meillä oli syöty ja pyyhin ruokapöydän pyyhki hän sen hetken päästä uudestaan. Tajusin ettei sillä ollut merktystä olinko minä tehnyt jotain kotona. Jos hän ei sitä ollut tehnyt ei sitä oltu tehty ylipäätään. Kun menin pariksi viikoksi kotityölakkoon huomasin ettei sillä ollut mitään vaikutusta mihinkään. En tiedä huomasiko hän edes koko protestia. 

Puhuimme siis aika vähän ja puheet väheni myös ajan myötä. Lapsen ollessa nelivuotias erosimme. Ei draamaa, ei muita osapuolia. Suhteemme oli kuin kahden kämppiksen, molemmat hoiti hommansa ja lapsen siinä tietysti ohessa. Ei lämpöä, ei rakkautta. Koin riutuvani ja puolustelin eroa itselleni lapsen edulla, että tämä ei ole hyvä roolimalli. Kirjoitushetkellä lapsellani on jo takanaan pitempi parisuhde kuin minulla on koskaan ollut joten siinä mielessä pitää olla tyytyväinen. Lapsen äidin kanssa olemme edelleen hyvää pataa, soitamme toisillemme kerran vuodessa ja puhelu kestää helposti pari tuntia. Viime vuonna olin kantamassa ex-appiukon arkun hautaan. 

Puhumalla ja kuuntelemalla ajoissa tämäkin suhde olisi ehkä kestänyt. Hän oli, ja on edelleen hyvä ihminen. Mutta paitsioon jääminen oli silloin liian suuri taakka kannettavaksi. Koitin siitä sanoa mutten ehkä riittävän selväsanaisesti. Puhukaa ja kuunnelkaa. Koskettakaa ja pitäkää toisianne hyvänä. Se kannattaa silloinkin kun on väsynyt. Enkä tuossa nyt puhu seksistä vaan halauksesta, lämpimästä sanasta, tekstarista. Mistä vaan mikä kertoo että toinen on tärkeä.”