Lopulliset tavoitteet paljastuu

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja kirjoitti eilen näin:

”Tänäänkin on hyvä päivä erota SAK:n liiton jäsenyydestä ja liittyä YTK:n jäseneksi. Lakiuudistus tuo pian YTK:lle myös luvan välittää työnhakijoita. Suosittelen jatkossa kaikille yrityksille hakemaan työntekijöitä YTK:n jäsenistä tämän palvelun kautta.”

Näin suuressa yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö käyttää asemaansa hyväkseen ja suoraan neuvoo työnantajia olemaan palkkaamatta ammattiliittoon kuuluvia. Todella näkyvä ja törkeä liike tuossa asemassa olevalle. Asiasta ei ole uutisoitu.

Samaan aikaan työministeri Arto Satonen kirjoittaa näin:

”USAssa työttömyys on ollut alle 4 prosenttia 25 kuukautta peräkkäin ja talous on kasvanut 8 prosenttia vuodesta 2019. The Economist-lehden mukaan keskeinen syy menestykseen muuttuvassa maailmassa on USAn joustavat työmarkkinat.”

Työministeri ihastelee mallia jossa työntekijän pitäisi tehdä useaa työtä selvitäkseen edes hengissä ja mallia jossa työntekijöillä ei ole edes kunnon terveydenhoitoa tai asuntoa siitäkään huolimatta, että tekee useaa työtä. Hän ihailee mallia ja yhteiskuntaa, jossa on räikeät tuloerot ja jossa hyvinvointivaltiota ei ole ihmisen tukena ja jossa työnantajat eivät palkkaa työntekijöitä jotka kuuluvat ammattiliittoon.

Kaksi erittäin kuvaavaa viestiä saman päivän aikana, joka tuo esille sekä hallituksen että elinkeinoelämän symbioosin että sen tavoitteen joka tämän taistelun taustalla on. Se on ammattiliittojen harjoittaminen ja työmarkkinat jotka ovat niin joustavat, että työnantaja voi yksipuolisesti esittää työehdot ja jossa työntekijällä itsellään ei ole oikeuksia.

Kaiken tämän keskellä luodaan silti kuvaa, että ongelma on työntekijöissä ja ammattiliitoissa. He ovat kohtuuttomia ja ehdottomia. Itse kysyisin, että mihin tämä vielä johtaisi jos työntekijät eivät nyt taistelisi vastaan?