Me emme vaikene

Helsingissä on tänään marssinut arviolta noin 10 000 ihmistä rasisminvastaisessa tapahtumassa.

Tämä ihmispaljous kertoo jo osaltaan siitä, että jokaisella voimalla on vastavoimansa. Se, että hallituksemme sisällä rasismille on annettu siellä olevien puolueiden mandaatilla tila kasvaa ja hengittää ei kerro siitä, mitä muualla tapahtuu.

Tämän päiväinen tapahtuma on samalla lohdullinen muisto tulevan syksyn empatiakyvyttömälle politiikalle, jota Suomessa aletaan harrastamaan. Olen varma, että syksyn aikana saamme mielenosoituksen myös epäinhimillistä ja julmaa leikkauspolitiikkaa vastaan, joka syöksee esimerkiksi monen lapsiperheen helvetilliseen asemaan. On lohdullista tietää, että olemme yhdessä valmiina puolustamaan ilmatilaamme oikeistopopulismia vastaan, jota neljän puolueen koalitio harrastelee.

Rasismissa on kyse ihmisarvoista. Ensimmäinen räikeä ihmisoikeusloukkaus on se, että tulevan hallituskauden aikana paperittomat raskaana olevat naiset eivät tule saamaan neuvolapalveluita. Heidät jätetään oman onnensa nojaan. Voiko julmempaa politiikkaa enää harrastaa. Ehkä tämä on sitä kristillistä rakkautta, jota hallituksessa edustaa KD.

Jo pelkästään se, että hallituksessa saa jatkaa ministereinä henkilöt, jotka ovat suoltaneet syvän ihmisvihaista materiaalia on syy sille, että antirasistisen äänen on tultava isosti esille. Se, että kyseiset rasismia levittäneet henkilöt saavat jatkaa tehtävissään on selvä viesti siitä, että rasismiin ei tulla millään tavalla puuttumaan tämän hallituskauden aikana.

Tällä viikolla aikaansaatu rasisminvastainen ohjelma on niin huono vitsi, että sille ei pysty edes nauramaan. Se on hallituksen oma ”vapaudu vankilasta” -kortti, jota on hyvä vilauttaa keskusteluissa esille, kun puhe kääntyy rasismin normalisointiin. Kuinka tyhminä he meitä pitävät?

Suomen kuuluu olla jatkossakin kansainvälisyyteen pyrkivä monikulttuurinen maa. Neljän vuoden aikana tullaan ottamaan valtavaa takapakkia asian suhteen, mutta onneksi voimme täältä sivusta pitää ääntä ja ääntä meidän onkin syytä pitää silläkin uhalla, että monia antirasistisia yritetään vihalla ja pelolla vaientaa. Viimeksi tällä viikolla tamperelaista psykologia ja eduskuntavaaliehdokasta Julia Sangervoa vastaan tehtiin tekaistu rikosilmoitus hänen otettuaan kantaa Vilhelm Junnilan ja Wille Rydmanin rasistisiin ulostuloihin.

Tämänlainen hyökkäys sananvapautta ja demokratiaa vastaan tulee neljän seuraavan vuoden aikana lisääntymään. Niin on käynyt muunmuassa Unkarissa jossa oikeistopopulistinen hallitus on käytännössä lakkauttanut vapaan lehdistön.

Ääntä pitää silti pitää ja olla historian oikealla puolella rasismia vastaan ja humaanin yhteiskunnan puolella.

Me emme vaikene.