”Me tavattiin mun miehen kanssa kaupan ovissa, se avas mulle ne”

”Me tavattiin mun miehen kanssa kaupan ovissa. Se avas mulle ne. Mä olin 14v. Se piti musta huolta kun vedin ekat kännit. Toi mut kotiin, jossa äiti haukku mut ja käski nukkuu. Mun poikakaverille se teki iltapalan ja teki pedin toiseen huoneeseen. Kaikki sano, ettei tosta tuu mitään. Mut me rakastettiin niin paljon.

Mun poikaystävä ajo mun rippijuhliin mopolla naapuri kaupungista mopon stonga täynnä valkoisia ruusuja. Vitsi, silloin rakastettiin. Olin 17 ku muutettiin yhteen. Opiskeltiin. Tehtiin töitä. Elämä eteni. Tuli armeja. Minä kissan kanssa siellä kävin vierailulla. Ajon iltalomilla meidät parinsadan kilometrin päähän vain harrastamaan seksiä.

Opiskeltiin, valmistuttin kouluista. Mentiin naimisiin. Valassa luvattiin rakastaa, jätettiin se kuolemaan asti pois. Saatiin useampi lapsi. Mies teki reissutöitä. Rakennettiin se perkeleen talokin, vaikka tiedettiin, et eihän me mitään taloa haluta. Elettiin. Varmasti kumpikin teki kaikkensa perheen eteen…Kunnes mun mies sairastui. Sairastuttiin koko jengi. Mun mies ei jaksanut. Se tapahui pikkuhiljaa. Arjen, velkojen ja työn tuoksinnassa. Mies koetti yhden iltalenkin päätteeksi ampua itsensä. Alkoi helvetillinen aika kausi. Oli sossua, oli pariterapiaa. Tuntu et kuorma kasvaa. Saatiin sovittua sovittiin.

Miehellä mielenterveys sano heipat. Oli hemmetisti kaikke ja lapset siinä kyljessä. Myytiin talo. Mietin, et en vittu kestä. Musta tuli ihan kamala. Mä jäkätin ja mies vetäytyi kuoreensa. Sitten se petti. Sillä oli ihan vaikka mitä säätöjä… paljon tämän blogin ansiosta ymmärsin miksi. Mä tapasin ihanan psykologin. Käsiteltiin miehen kanssa molemmat asioita tahoillamme ja yhdessä. Mies sanoi, ettei koskaan halua musta luopua.

Alettiin alusta. Meidän piti käydä tämä tie. Se johti meidät siihen, et vielä ollaan yhdessä 37v tapaamisen jälkeen. Elämä tänään on ihanaa. Meillä on aivan mieletön yhteys toisiimme js samalla vapaus elää omaa sekä yhteistä elämää. Tämä on ollut valtavan hieno matka. Ja mä rakastan tänään mun miestä eniten! Kukaan ei tiedä huomisesta ja hyvä niin.

Lopuksi ja päätteeksi, Sami pysy tuollaisena kun nyt oot! Sulla on huikea blogi! Mahtavat arvot ja näkökulmat asioihin. Antaa perspektiiviä tämmöselle yli 50v mammalle.. ja en oo se viinitonkan takaa huutelija! Luulen, et osaan käyttäytyä, jos en, ni lapset laittaa ruotuun! Myötähäpeä ikätovereistani on suuri.

Kiitos Sami, että jaksat.”