Miehille, jotka kulkevat melkein omia polkujaan.

Jotkut teistä muistavat vanhan kenkämainoksen, jossa myytiin kenkiä miehille, jotka kulkevat omia polkujaan. Mainoksessa mies käveli yksin erämaan teitä pitkin, joissa kukaan muu ei ollut ennen kävellyt. Mainos tuli mieleeni odottaessani asfalttityömaalla lupaa jatkaa matkantekoani. Siinä oli edessäni mies radiopuhelimen ja kyltin kanssa ja hänen takanaan höyrysi uusi kuuma asfaltti. Sitä tekivät miehet, jotka eivät vain kulje omia polkujaan, vaan tekevät niitä.

Pysähdys oli sen verran pitkä, että ilmastoinnin kautta autoon alkoi tulla asfalttihöyryä. Miehisiin tuoksuihin tottumattomat keuhkoni eivät meinanneet kestää saastepölyä ja minua alkoi yskittää ja oksettaa. Kohtauksessa oli mukana kaksi eri miestyyppiä. Toinen miestyyppi tamppasi polkua edessä ja toinen miestyyppi odotti silmät vettä valuvana päästäkseen kulkemaan valmiiksi tampattua polkua. Siinä kohtasivat hetken ajan miehet, jotka kulkevat omia polkujaan ja mies, joka kulkee, ei edes omalla, vaan vaimon autolla pitkin valmiiksi tehtyjä polkuja.

Olen minä kuullut miehistä, jotka omin käsin rakentavat perheellensä pesän. Heitä voi hyvällä syyllä kutsua pesänrakentajiksi. Minä en varsinaisesti kuulu siihen miesryhmään. Minä kutsun itseäni termillä Etuovi.com-mies. Se on hyvä foorumi katsella jo valmiiksi rakennettuja koteja. Sama tilanne toistuu, kun siinä asfalttityömaan edessä. Minä odottelen, että milloin rakennus on saatu valmiiksi ja asutan valmiiksi rakennetun rakennuksen.

Arvostan suuresti miehiä, jotka pystyvät ja haluavat rakentaa. Sehän on suurenmoista, että heitä on, sillä jos heitä ei olisi, niin minunlaiseni miehet olisivat vaikeuksissa. Siinä istuessani vaimoni ilmastoidussa alemmalle keskiluokalle suunnatussa autossa, minulle tultaisiin sanomaan, että voit jatkaa sen jälkeen matkaasi, kunhan ensin tulet asfaltoimaan tien edestäsi. Tai muuttaessani minulle ilmoitettaisiin, että voit kantaa tavarasi sisään, kunhan ensin olet rakentanut sen talon, jonne voit tavarasi sen jälkeen viedä.

Olinkin jo jossain vaiheessa alentamassa itseäni ryhmään jämämiehet. Miehet, jotka kulkevat vaimonsa valitsemissa vaatteissa olisi meidän jämämiesten motto. Kunnes oivalsin, että minäkin olen sellainen kenkämainoksen mies, joka kulkee omia polkujaan. Minun polkuni eivät vain ole niitä kaikkein näkyvämpiä polkuja. Eräänä aamuna minä ymmärsin olevani tunnepuheen pesänrakentajamies. Vähän niin kuin se asfalttia tekevä asfalttimies, joka tekee uutta asfalttia muiden kuljettavaksi, niin minä tamppaan kirjoituksillani uusia polkuja muiden kuljettavaksi.

Ja aivan kuten minä siinä autossa yskiessäni ja kakoessani, minunkin tekstini saavat joissakin miehissä aikaan yskimistä ja oksentamista. Olen saanut siitä oikein sanallista palautetta, että kirjoittamani tunnesaastepölyni lähinnä vain oksettaa. Kyllä minä sen ymmärrän, koska minua oksettaa se asfalttihöyry saman lailla. Siltikin haluan ääneen ihmetellä sitä vihaa, jota saan paikoitellen osakseni sen vuoksi, mitä kirjoitan. Senhän voisi kääntää toisinpäin, että huutaisi auton ikkunasta solvauksia sille asfaltintekijälle tai rakennustyömaan pihalla rakennusmiehelle. Me kaikki teemme vain sitä, mitä koemme osaavamme ja minkä koemme tehtäväksemme. Ei kai sen pitäisi oikeuttaa ketään solvauksiin.

Tämä on minun tapani kulkea omia polkujani ja raivata miehenä tietä toisille kanssaeläjille. Olen pesänrakentajamies. En osaa rakentaa seiniä, mutta minä yritän rakentaa sitä maailmaa, joka on siellä seinien sisällä. Koen olevani siinä enemmän mies kuin missään muussa asiassa. Jokainen ihminen tarvitsee elämässään asian, jossa voi kokea olevansa tarpeellinen. Minun miehuuteni puhkeaa kukkaan tällä tavalla. Minun näppäimistöstäni valuu sanoja kuin asfalttimiesten koneista asfalttia.

Tyttäreni sanoi eilen, että ampiaiset ovat nyt loppukesästä vihaisia sen vuoksi, että heillä ei ole enää mitään tehtävää eikä tarkoitusta elämälleen. Kuningatar ei tarvitse heitä enää ja pesää ei tarvitse rakentaa. Kyllä minä saatan helposti ymmärtää ampiaisia. Elämä tarvitsee ympärilleen tarkoituksen.

Jokaisella meillä on oma tapa palvella sitä tarkoitusta. Ja kun jokaisen tavan hoitaa rakkaus edellä, niin ei se kovin pahasti vikaan voi mennä.