Mies joka työntää lastenvaunuja

Vein tyttäreni bussilla eräänä aamuna päiväkotiin. Tullessani minulla oli tyhjät rattaat bussissa mukanani. Bussissa istunut rouva katsoo vuoroin rattaisiin, vuoroin minuun. Kysyy, olenko huomannut, että rattaista puuttuu lapsi? Tekihän siinä mieli vastata, että onkin ollut koko aamun sellainen tunne, että jotain on unohtunut. Reilu viikko sitten seisoin kahden lapseni kanssa bussipysäkillä. Vieressämme oli rouva, joka ensin pitkään meitä katsottuaan uskaltautui avaamaan suunsa kysyäkseen, että onhan rattaissa istuvalla lapsellani varmasti tarpeeksi päällä.

Kirjailija Miika Nousiainen kertoi teeveessä tulevassa paneeliohjelmassa olleensa vuosia sitten Kampin kauppakeskuksessa vaunuissa nukkuvan pienen lapsensa kanssa. Oli sateinen päivä ja vaunujen päälle oli levitelty sadesuoja, jota Miika ei ollut ottanut pois vaunuista sisälle tullessaan. Paikalle saapui vanhempi rouva, joka tuli kysyneeksi Miikalta, että saako lapsi edes henkeä vaunuissa, kun vaunut on niin tiiviisti kääritty. Hämmentyneenä kysymyksestä Miika kertoi vastanneensa rouvalle, että siitähän se vaimonsakin on hänelle vihainen, kun tulee joka kerta kuolleen lapsen kanssa kotiin.

Mustalla huumorilla näistä vähättelyistä selviää.

Paljon liikkuessa tekee paljon havaintoja. Kun päiväaikaan isänä kulkee pienen lapsen kanssa kahviloissa, kirjastoissa ja ruokakaupoissa, niin se aiheuttaa kärjistettynä kahta eri reaktiota. Toisaalta tulee ihailevia katseita ja jopa kommentteja siitä, että minä isänä ja miehenä vietän aikaa oman lapseni kanssa. Sanoiksi asian laittoi eräs bussissa ollut vanhempi rouva, joka kovaan ääneen tokaisi sen olevan hienoa, että isätkin ovat alkaneet kaupungilla työntämään lastenvaunuja.

Sankarillista, ellen sanoisi. Vai ihanko vain sellaista normaalia vanhemmuutta?

Toisaalta sitten tulee niitä hieman huolestuttavia katseita ja kysymyksiä, että pärjäänköhän nyt ihan varmasti pienen lapsen kanssa ilman, että mukana kulkee äitihahmo, joka varmasti osaa tämän homman paljon paremmin. Enhän toki tiedä, että lähestyvätkö samat rouvat myös lapsen kanssa ulkona liikkuvia äitejä. Vai onko niin, että nämä useinkin jo hieman varttuneeseen ikään päässeet rouvat eivät ole ihan vielä sisäistäneet ajatusta, että mies voi hyvällä tuurilla olla aivan yhtä hyvä ja huolehtiva vanhempi kuin nainenkin? He ovat itse ehkä eläneet omien lastensa kanssa aikaa, jolloin isän rooli lapsen suhteen oli siittäminen ja siihen se sitten jäikin.

Sitä tämä aika nimittäin synnyttää, modernia isyyttä. Sitä syntyy siitä, että isät haluavat olla yhä enemmän lastensa arjessa mukana, mutta sitä syntyy myös siitä, että lisääntyneiden erojen myötä isät ovat alkaneet olla yksin lastensa kanssa. Siinä arjessa mies ei pysty piiloutumaan toisen vanhemman taakse eikä antamaan kaikkea vastuuta toiselle vanhemmalle, koska toista vanhempaa ei fyysisesti ole arjessa paikalla. Miehen on oltava vastuussa kaikesta arkeen liittyvästä.

Tästä johtuen voin ilolla ilmoittaa pienten lasten hyvinvoinnista huolissaan oleville rouville, että voivat huojentuneena lakata stressaamasta, sillä miesten joukossa on yllättävän paljon sellaisia, jotka ymmärtävät laittaa viileällä ilmalla lapsen päälle muutakin kuin vaipan tai jättää lastenvaunuihin ilmanmentävän aukon, jotta lapsi ei tukehdu hengiltä. Hyvin moni mies on saanut pidettyä lapsen hengissä jopa hänen täysi-ikäisyyteen asti.

Mitä niihin ihaileviin katseisiin tulee, joita me isät saamme ollessamme pienen lapsen kanssa julkisilla paikoilla, niin saahan niitä antaa, mutta kyse on silti vain ihan tavallisesta vanhemmuudesta. Eikä mikään kiellä ketään puuttumasta tilanteeseen, jos huomaa, että nyt on isällä karkaamassa vanhemmuus käsistä.

Sitäkin joskus meille kaikille tapahtuu.