Mies synnytyssalissa
Ote toimittaja Hanna Terävän artikkelista Ylen sivuilta:
”Isien mukanaolo on kamala sirkus. Poikkeuksia tietenkin on. Mutta yleensä isistä on paljon harmia. Yksi haisee viinalle, yksi kysyy makuupaikkaa, yksi kysyy voileipiä.” perusteli Kätilöopiston johtaja, professori Erkki Jäämeri, jonka mukaan isät ovat mukana ”pelkästään sensaationhalusta”.
Isät pääsivät takaisin Kätilöopiston synnytyssaleihin vasta joulukuussa 1976.
Isien merkitys synnytyksessä mainittiin Kätilöopistolla ensimmäistä kertaa julkisesti vuonna 1966. Asenteiden muuttuminen oli kuitenkin hidasta. Useimmille kätilöille isien mukaantulo oli järkytys ja moni vastusti uudistusta.
– Isä voi tulla impotentiksi jos osallistuu synnytykseen, se oli hyvin yleinen perustelu.”
Pitkälle on tultu tuosta ajasta. Joka on vain hyvä asia. Miehet ovat vallanneet synnytyssalit läsnäolollaan. Se että onko meistä aika hyötyä vai haittaa siellä onkin sitten toinen asia.
Itse olen ollut synnytyssalissa kaksi kertaa. Olen muun muassa osallistunut hakemalla piimää ja kertomalla huonoja vitsejä. En voisi kuvitellakaan, että olisin ollut poissa lasteni syntymän hetkestä. Samalla olen huomannut, että minusta ei olisi siihen. Synnyttämään. Minulla olisi miehenä siihen aivan liian matala kipukynnys. Kaksi kertaa sen suurimman työn ja työn ylipäätään on tehnyt nainen synnyttäessään ja kaksi kertaa he ovat synnyttäneet jotain kauniimpaa kuin elämä itsessään on.
Kertokaa miehet synnytyskokemuksianne tai naiset miehistä jotka ovat olleet mukana lastenne synnytyksessä.
Kommentit