Mikä hemmetin ydinperhe?

”Kyllä pitää olla lapsella biologinen äiti ja isä ja vähintään yksi sisarus. Se on oikea ja normaali ydinperhe ja kaikki muut perhemuodot ovat lapselle vanhingollisia”.

Näin kirjoittaa nainen kommentissaan.

Aloitan tämän tekstini tarkoituksella äärimmäisellä kommentilla, sillä kommentti kertoo jotain vanhasta tavasta ajatella ja kun tämä uuskonservatiivinen ilmapiiri on ollut nousussa Suomessa niin on syytä muistuttaa meitä liberaalissa kuplassa eläviä, että tuollaista ummehtunutta ajattelua on vielä olemassa.

Ydinperhe. Kammottava sana. Vähän kuin ydinsota tai ydinase. Jotain ehdotonta ja lopullista. Olen kuullut, että on olemassa ihmisiä, jotka vielä käyttävät termiä ydinperhe kuvaamaan yhteiskunnallisesti normaalia perhettä. Niin he kuvittelevat, että kyse on normaalista.

Joskus se on ollutkin. Silloinkin on ollut olemassa erilaisia perhemuotoja, mutta niistä ei ole puhuttu eikä niitä ole pidetty esillä. Osa ihmisistä närkästyy nykyäänkin vielä jos muita tapoja tuodaan julkisesti esille. Se on kuulemma tuputtamista.

Ydinperhe on se kuuluisa ehjä perhe. Se on terve kasvualusta lapselle elää lapsuutensa. Sillä ei ole niinkään väliä, jos ydinperheen sisällä tunnelma on jäisempi kuin tämä käsillä oleva viikko, kunhan lapsella on ympärillään ehjä ydinperhe. Joka tämän idyllin rikkoo on perheenrikkojan tuomion saava. Sillä eron kokeneet lapset menevät pilalle, koska eivät saa elää lapsuuttansa ehjässä ydinperheessä, vaan pahimmillaan kahdessa perheessä jossa on onnellisempia vanhempia. Rakkaus ja onnellisuus ei auta, koska ydinperhe on rikottu.

Mikä helvetin ydinperhe? Miksi se on jokin yhteiskunnallinen ihanne jota kuuluisi tavoitella. Eihän biologia edes tee vanhemmutta. Sen tekee rakkaus lasta kohtaan. Sillä ei ole biologian kanssa usein mitään tekemistä. Miksi silti tuo sanahirviö on vieläkin konservatiivisessa piirissä käytössä? Onko ehjä ydinperhe se taikasana jolla pääsee myöhemmin taivaaseen? Onko se turvasana jolla valheellisesti selittää itselleen, että on onnistunut avioliitossaan, vaikka sen ydinperheen sisällä eläisivät syvästi onnettomat ihmiset? Kunhan on vain se ydinperhe niin se riittää. Rakkauden voi hakea sitten sen ydinperheen ulkopuolelta niin kuin ennen vanhaan tehtiin.

Vai voisiko tuosta ydin sanasta hiljalleen luopua? Jos puhuttaisiinkin vain perheistä? Koska erilaisia perhemuotoja on olemassa lukuisia ja mikään niistä ei ole normaalimpi tai parempi toisiaan. Olisikin vain perhe jonka muodostaa toistaan rakastavat yksilöt. On siinä perheessä sitten mitä sukupuolia tai kokoonpanoja tahansa. Koska rakkaudessa on se ydin. Ei missään muussa.