”Miksei likka käy kylässä”

”Minun isäni, joka oli ainut elossa oleva perheenjäsen minulle meidän perheestä, ei hyväksynyt miestäni. Ensin yritimme väkisin käydä edes joulupuurolla, tavallaan koska kai pakko, edes jouluna. Yleensä myöhemmin vain haukkui mieheni minulle, tai sitten istutti tämän pöytään ja haukkui siinä. Katkaisin välit.

Emme ole missään tekemisissä. Miehestäkin myöhemmin erosin, mutta eipä se ”isälleni” kuulu, eikä uusikaan suhde.

Isäni ei tiedä, missä asun ja kenen kanssa. Äitipuolelleni kyllä jaksaa pohtia, miksei likka käy kylässä. Joo, en kanssa tiiä. Jatkoin elämääni, huomattavasti helpompaa hengittää, kun ei tarvitse koko ajan miettiä olenkohan nyt isin toiveiden mukainen. Miksi kyselin minäkin vuosia. Ei kannata.”