Havaintoja parisuhteesta

”Miksi parisihteessa tuntuu olevan niin ahtaat raamit?”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Tavoitteeton suhde

Usein ihmiset aloittavat suhteen, joka kulkee tietyllä kaavalla kohti tiettyä päämäärää. Ollaan kimpassa, ja sitten on yhteinen keittiön pöytä, sukunimi ja lapset. Ainakin useimmiten.

Entä jos tässä ja nyt on hyvä? Asutaan eri osoitteissa, ilman tarkoitusta muuttaa yhteen. Ei ole tiedossa kihloja, saati häitä, ellei sitten joku tuttu mene moista tekemään. Lapsia on toisella, toinen ei edes halua. Elätään arkea yksin ja yhdessä.

Luen paljon blogin tekstejä, en toki jokaista ja tuskin edes joka toista. Monessa tekstissä puhutaan parisuhteesta. Ihan ymmärrettävää kun ottaa huomioon blogin nimen.

Parisuhde jo sanana sisältää mulle mielettömän arvolatauksen, onhan se monen mielestä se tavoiteltava tila. Varsinkin se oikea, perinteinen parisuhde. Sinkkuelämääkin pidetään vain välivaiheena kohti oikeaa parisuhdetta.

Ulkopuolelta tulee tietyt odotukset. Parisuhteeseen kuuluu perhepäivälliset, ollaan tavattu vanhemmat, sisarukset ja kaverit, vähintään. Jos ei asuta yhdessä, niin sitä suunnitellaan, ja niin edelleen.

Meillä on suhde. Vaikka se sanana typistetään tarkoittamaan seksuaalista kanssakäymistä, niin se kuvastaa parhaiten, sillä sana suhde voidaan lisätä yhdyssanaksi monella tavalla. On se parisuhde, mutta myös ystävyyssuhde, seksisuhde, kumppanuussuhde. Toki voidaan mainita myös sisaruussuhde, vanhemmuussuhde, työsuhde ja niin edelleen.

Miten tällainen ajelehtiminen toimii? Hyvin, kiitos kysymästä. Kun ei ole oletuksia ja valmiita raameja kuinka asioiden kuuluisi olla, joutuu puhumaan kaikesta.

Ja taisin vähän huijata, sillä on minulla yksi tavoite, tai enemmän se on toive. Se, että, toinen olisi siinä vierellä vielä huomenna. Sillä aina tulee uusi huomenna.”

Lue myös

X