Minä en ole sinun entinen puolisosi
”Olen kokenut niin monta pettymystä aiemmissa suhteissani, että koen oikeutetuksi sen, että mieheni näyttää minulle saamansa viestit.”
Ihminen kantaa mukanaan menneisyyttä. Mitä vähemmän käsittelee menneisyyttään, niin sitä painavampaa säkkiä tulee kantaneeksi. Eikä sinä vielä kaikki, sillä menneisyydestä saa osan kannettavakseen myös vierellä kulkeva puoliso.
Tätä seuraavaa on vaikea kirjoittaa, sillä se suututtaa ihmisiä. Varoitankin tässä vaiheessa, että aion syyllistää tässä kohtaa tekstissäni uhria.
Ihminen joka kerta toisensa jälkeen vetoaa huonoon lapsuuteensa, traumoihinsa, aiempien parisuhteittensa huonoihin kokemuksiin tai muihin vastaaviin asioihin tulee asettaneeksi itsensä uhripositioon ja sitä kautta pakenee omaa vastuutaan käyttämällä huonoja kokemuksiaan selityksenä omalle huonolle käyttäytymiselle. Kyse on puhtaasta vallankäytöstä.
Otetaan esimerkiksi tuo alussa ollut sitaatti. Nainen selittää huonon käytöksensä sillä, että hän on tullut aiemmissa suhteissaan petetyksi ja kokee sen vuoksi olemaan oikeutettu rikkomaan kirjesalaisuutta.
Miehen ei tietenkään pitäisi suostua siihen. Hän ei ole kukaan naisen aiemmista puolisoista. Hän ei ole naisen entinen puoliso, joten hänen ei pitäisi kärsiä muiden ihmisten vääristä teoista.
Jos nainen ei pysty luottamaan uuteen puolisoonsa, niin oikea tapa ei ole alkaa kyttäämään häntä. Se on henkistä väkivaltaa. Oikea tapa on terapoida itsestä haavat pienemmäksi tai päästää parisuhteesta irti, sillä uudelle puolisolle tilanne on täydellisen epäreilu. Syytön hän naisen petttmyksiin on.
Ja kyllä. Naisen käytös on hyvin ymmärrettävää, sillä niin toimii usein petetyksi tullut ihminen. Silti se ei ole hyväksyttävää. Eihän sitä että on tullut aiemmin kaltoin kohdeluksi voi kostaa syyttömälle ihmiselle henkisellä väkivallalla.
Tuossa tilanteessa pitäisi olla uskallusta sanoa itselle, että en ole kykenevä vielä parisuhteeseen. En voi ratsastaa asemallani kenenkään oikeuksien ja vapauksien yli.
Enkä minä ole tässä sanomassa, että keskeneräinen ja rikkinäinen ihminen ei voisi olla parisuhteessa. Sittenhän kukaan meistä ei voisi olla parisuhteessa. Olen sanomassa, että omaa vastuutaan ei voi paeta sillä, että vaatii toista hyväksymään minkälaisen tahansa käytösen sen varjolla, että on aiemmin kokenut kovia. Ymmärtää voi ja pitääkin, mutta sen enempää ei tarvitse.
Sillä minä en ole sinun entinen puolisosi.
Kommentit
Juuri näin , jokaisella aikuisella on vastuu itsestään ja oikeastaan velvollisuus hakea apua itselleen, jos meinaa olla parisuhteessa. Uusi puoliso ei ole edellisten suhteiden likaämpäri, johon oksennetaan se kaikkien edellisten suhteiden traumat.
Uusi puoliso on täysin syytön tapahtumiin. Yleensä se epäily ja kyttäys ajaa lopulta puolison tekemään jotain, koska onhan se jatkuva epäluottamus todella kova loukkaus toista kohtaan. Todellakin on vedettävä raja mihin saakka voi ymmärtää toisen traumoja. Uusi puoliso ei ole myöskään terapeutti.
En tarkoita, ettei kokemuksistaan tarvitse puhua, kyllä tarvitsee puhua ja käydä läpi näitä asioita, mutta siihen sen pitäisi jäädä. Toinen tietää haavasi ja ymmärtää. Mitenkään muuten ei se saa suhteessa näkyä. Pitää oppia tunnistamaan ne omat tunnereaktiot ja mistä ne kumpuaa. On niitä itselläkin, ei ne minun miehestä johdu, tai mistään mitä hän tekee tai sanoo, ne on täysin minun omia takautumia. Tilanteen mentyä jo ohi, joskus sanon miehelle, että tämä laukaisi ikävän tunteen menneisyydestä. Sanottamalla näitä asioita rauhallisesti jälkeenpäin, se auttaa jatkossa aina paremmin ja paremmin tunnistamaan itse näitä tunteita. Nykyään ne tulee ja menee olan kohautuksella. Ei niistä koskaan eroon pääse, mutta niiden kanssa oppii elämään.
Kommentit
Oikein hyvin kirjoitettu.
Petetyksi tulemisen jälkeen tulee valita sellainen kumppani johon kykenee luottamaan. Luottamuksen rakentaminen voi kestää mutta uusi kumppani ei ole syyllinen edellisten pahoihin tekoihin.
Juuri näin , jokaisella aikuisella on vastuu itsestään ja oikeastaan velvollisuus hakea apua itselleen, jos meinaa olla parisuhteessa. Uusi puoliso ei ole edellisten suhteiden likaämpäri, johon oksennetaan se kaikkien edellisten suhteiden traumat.
Uusi puoliso on täysin syytön tapahtumiin. Yleensä se epäily ja kyttäys ajaa lopulta puolison tekemään jotain, koska onhan se jatkuva epäluottamus todella kova loukkaus toista kohtaan. Todellakin on vedettävä raja mihin saakka voi ymmärtää toisen traumoja. Uusi puoliso ei ole myöskään terapeutti.
En tarkoita, ettei kokemuksistaan tarvitse puhua, kyllä tarvitsee puhua ja käydä läpi näitä asioita, mutta siihen sen pitäisi jäädä. Toinen tietää haavasi ja ymmärtää. Mitenkään muuten ei se saa suhteessa näkyä. Pitää oppia tunnistamaan ne omat tunnereaktiot ja mistä ne kumpuaa. On niitä itselläkin, ei ne minun miehestä johdu, tai mistään mitä hän tekee tai sanoo, ne on täysin minun omia takautumia. Tilanteen mentyä jo ohi, joskus sanon miehelle, että tämä laukaisi ikävän tunteen menneisyydestä. Sanottamalla näitä asioita rauhallisesti jälkeenpäin, se auttaa jatkossa aina paremmin ja paremmin tunnistamaan itse näitä tunteita. Nykyään ne tulee ja menee olan kohautuksella. Ei niistä koskaan eroon pääse, mutta niiden kanssa oppii elämään.