havaintoja parisuhteesta

”Minun ei anneta rakastaa miestäni ja hänen lapsiaan”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Kiitos, haluaisin siis kommentoida julkaisua ”En jaksaisi enää taistella siitä, että saan olla omien lasteni kanssa”
Tämähän on melkein samanlainen tarina kun meillä. Kumppanini asui erillään vaimostaan kun tavattiin. Ei hyväksynyt suhdettamme ollenkaan, vaan hyökkäsi minua vastaan muun muassa huorittelemalla ja uhkailemalla. Valehteli minusta kaikkea perätöntä pitkin kyliä, kirjoitteli someen miten olen perheenrikkojahuora.
Kun muutettiin yhteen, lapset (4v ja 10v) tulivat äidin määräyksestä joka viikonloppu ja kaikki lomat, meillä synkkasi lasten kanssa hyvin. Äidin mielestä ehkä liiankin hyvin.  Äiti alkoi mustamaalata minua ja isää lapsille, keksi toinen toistaan sairaampia tarinoita. Usein kuuntelin lasten kertomaan kyyneleet silmissä. Lapset kysyivät minulta muun muassa, että olenko narsisti ja mikä se on ja toivonko oikeasti heidän kuolemaansa. Seuraava käänne oli se, että vaikka sovittiin lasten tulevan joka toinen viikonloppu, äiti ei pitänytkään sovitusta kiinni, valehteli etteivät lapset halua tulla enää isälleen. Tämä kävi minulle liian raskaaksi, muutin omaan asuntoon.
Isä on aivan loppu henkisesti, rakastaa lapsiaan muttei enää jaksa kaikkea henkistä helvettiä. Erot on aina raastavia, mutta miksi satutetaan niitä lapsia, ne ovat täysin viattomia! Antakaa lasten olla lapsia ja olkaa onnellisia, että heillä on elämässään turvallisia aikuisia, olkoonkin sitten isä- tai äitipuolia, ei ne ole teiltä pois. Lapset eivät ymmärrä kaikkea, mutta ymmärtävät kun kasvavat ja aikuistuvat, silloin viimeistään tulee katkeruus, ja se ei tule sitä uusperheen vanhempaa kohtaan, vaan se tulee sitä biologista vieraannuttajavanhempaa kohtaan.
Tämä on meidän tarina lyhyesti, miehelle ero maksoi itsetunnon, elämän ja lapset. Meidän suhde ei enää jatku, en kestä lasten pahaa oloa, rakastan tätä miestä ja näitä viattomia lapsia, mutta minun ei anneta rakastaa.”

Lue myös

X