”Minusta ei todellakaan olisi viettämään uusperhearkea”

”Meillä oli nuoremman lapsen (ala-asteikäisenä) kanssa vaihe, jossa hän jostain syystä alkoi provosoida ja käyttäytyä huonosti exän uutta puolisoa kohtaan. Olemme eronneet sovussa enkä ole millään tavalla tuonut esille, että exän nyxä olisi meidän yhteen paluun tiellä tai eron syy, koska näin ei ole ollut.

Lapsi koki asian niin ja vaikka asiasta keskusteltiin erikseen ja porukassa, niin asenne ei muuttunut. Lopulta järjestely, jossa iskäviikoilla isä vietti yhteistä aikaa enemmän lasten kanssa, muutti käyttäytymistä ja rauha palasi kumpaankin perheeseen.

Nykyään lasten asenne isälle menoonkin on muuttunut, koska siellä ei riidellä ja rageta niin paljon, joka helpottaa tietenkin myös mun tilannetta, ettei vaihtopäivät ole niin vastenmielisiä lasten mielestä.

Olen eron jälkeen nähnyt ihan riittävästi erilaisia kasvatustapoja (ei vääriä, vaan erilaisia) ja todennut että en jaksaisi yrittää sovittaa kahden eri perheen tapoja yhteen. Meillä on omat tavat ja elämä on hyvin tasapainossa näin.

Lapseni toimivat vauvasta asti opetettujen tapojen ja rutiinien mukaan, joka nyt tuottaa hedelmää, eli pääsen mielestäni todella helpolla. En halua sekoittaa meidän hyvää kuviota lasten kanssa sillä, että saman katon alle muuttaisi mies ja mahdollisesti hänen lapset. Vaikka olen nyt onnellisessa parisuhteessa, haluan viettää lapsiviikot lasteni kanssa ja lapsettomilla viikoilla haluan itsekkäästi nauttia aikuisten ajasta.

Toki välillä olen miehen luona samaan aikaan kuin hänellä on lapset, mutta haluan myös hänen keskittyvän lapsiin silloin kun he ovat hänellä. Nautin myös itsekseni olosta. Ei mene enää montaa vuotta, kun meillä on hyvin aikaa olla yhdessä ja lapset menevät omia menojaan.

Jos mies ei ymmärrä miksi haluan näin, niin hän ei ole minulle oikea. Vaikka pidän hänenkin lapsistaan ja rakastan miestä todella paljon, minusta ei ole uusioperhearjen pyörittämiseen. Väsyttäisi sillä itseni, koska haluan että kaikkien on hyvä olla, huolehtisin aivan liikaa että kaikkia huomioidaan ja kohdellaan tasavertaisesti. Se pilaisi hyvän suhteen enkä näe siinä mitään positiivista.

Ehkä tunnen itseni liian hyvin. Olen tämmöinen ylisuorittaja ja suorittaisin varmasti uusioperhearkeakin, vaikka tiedostan heikkouteni ja yritän vähentää suorittamista.”