”Miten pahalta tuntuukaan huomata oman ihon sulkeutuvan”

”Kun kaikki muuttuu yhtenä päivänä. Se on vain silmänräpäys tai henkäys.

Jäin nuorena leskeksi yllättäen 2 lapsen kanssa onnettomuuden kohdatessa perhettä. Siihen jäi haaveet yhteisestä elämästä kaikkine parisuhteeseen kuuluvine asioineen.

Vei monta vuotta ennen kuin kaipasin seksiä. Enempi kaipasi kosketusta ja syliä. Vuosien aikana iho sulkeutui ja hukkui oma naiseus selviämiseen ja arjen pyörittämiseen.

Kunnes päätin vastata sen aikaiseen treffi-ilmoitukseen netissä. Aikaa tästä on 20v. Tapasimme muutaman viestin jälkeen ja se oli jotain kahden siipirikon löytymistä.

Asiat etenivät nopealla syklillä, puolen vuoden sisään kihloihin ja vuoden sisään olimme naimisissa.

Fyysinen yhteys oli voimakkaasti kannatteleva asia. Kummallakin oli lapsia entisestä liitoista ja yhteinen tytär syntyi neljän vuoden avioliiton jälkeen.

Kunnes kaikki muuttui. Oli yrittäjinä työtä loputtomiin, pitkiä päiviä, lapsia, sairasteluja ja arkea loputtomiin. Hävisi kosketus, halaus, suukot, puheyhteys. Puhumattakaan seksistä. Tilalle tuli syyttelyä, riitoja, erillään nukkumista.

Miten pahalta tuntuukaan huomata jälleen oman ihon sulkeutuvan. Niin, että se tuntuu kipuna ja suruna kokonaisvaltaisesti.Ilta toisensa perään tyynyyn itkemistä ja miettimistä, kun tulee rakentavista yrityksistä huolimatta torjutuksi. Kuulla sen rakkaan ihmisen suusta ehdollistamista, julmia sanoja ja konkreettisesti torjumista.

Muuta ratkaisua tilanteeseen lopulta ei ollut kuin ero.

Vaati yritystoiminnan loppumisen, kerralla meni kaikki elämässä uusiksi.

Tänä päivänä henki kulkee ja toive, hauras sellainen on, että löytäisin vielä sellaisen ihmisen elämään, joka silittää ihoni auki ja rakastaa ehdoitta. Ja saan itse rakastaa ja koskettaa. Kolmas elämä.”