Modernin miehen merkki.

Lauantaiaamu ei ole oikea ajankohta vakavoitumiselle. SIksipä nyt jotain ihan muuta, Tärkeintähän ei ole, että muut nauraa vaan, että itse nauraa. Minua tämä kaikki naurattaa kovin. 

Olen aikaisemminkin tämän tunnustanut. Olen istumapissaaja. Olen ollut sitä jo useamman vuoden ajan. En voisi enää kuvitellakaan tekeväni sitä seisaallaan. Joskus on pakko. Jos menee julkisten paikkojen vessaan silloin, kun koppi on varattuna. Silloin se pitää tehdä seisten, koska ränniin on hankala pissata istuen. Sitä paitsi se aiheuttaa hämmennystä, jos rännin edessä alkaa kyykkäämään. 

En ymmärrä miehiä, jotka pissaavat kotona seisten. Mielestäni se on jopa epäkohteliasta muuta perhettä kohtaan. Koska istuessa ei varmasti roisku ympäriinsä. Pysyy pönttö ja vessa puhtaampana. Sillä on selkeä parisuhdetta parantava funktio. Ja onhan se itsellekin miellyttävämpää ja viihdyttävämpää. Siinä saa ainakin toisen käden vapaaksi. Itse käytän saamani vapauden selaamalla sosiaalista mediaa. Joskus unohdun paikoilleen niin pitkäksi aikaa, että ehtii tulla uusi pissahätä. Kaksi hätää yhdellä istumalla. Voiko kiireetöntä viikonloppua paremmin enää viettää. Yksin ja rauhassa, lukitun oven takana. 

Minusta se on jopa vähän persua pissata seisten. Jotenkin vanhanaikaista ja konservatiivista. Jäänne jostakin menneisyydestä. Vähän niin kuin punainen viili. Sitä ei ole vain muistettu ottaa pois myynnistä, vaikka sitä ei kukaan alle yhdeksänkymppinen enää osta. Minä koen olevani tässä asiassa moderni mies. Haluan valuttaa lauantai-iltana nauttimani belgialaisen tuontioluen itsestäni ulos sivistyneesti istuen. Ei se ole minun miehisyydestäni yhtään pois. Päinvastoin, se antaa siihen paljon lisää. Rikon vanhoja tapoja olla mies ja luon jotain uutta ja parempaa. Tulkitsen mieheisyyttä uusillla raikkailla tavoilla. Se voi alkaa niinkin pienestä kuin pissaamisasennosta.

Onhan se ihan älytöntä edes ajatella onnistuvansa seisontapissauksessa. Siinähän on pöntölle aivan mahdoton matka mentäväksi niin, että osa ei roiskuisi mihin sattuu. Sitä paitsi, näin nelikymppisenä näkö alkaa olla jo niin heikko, että eihän niin ylhäältä enää edes näe sinne alas, jonne pitäisi osua. Olen kuullut monen seisomapissaajan puolison sanoneen, että on vastenmielistä tulla seisomapissaajan jäljiltä pöntölle, jonka reunat ovat täynnä roiskeita. Minusta se on jo saavutus, että osuu edes reunoihin. Koska hämmentävää kyllä, joskus harvoin, kun minä ole ollut pakotettu seisomapissaamaan, niin vaikka kuinka tähtää, niin sehän saattaa lähteä ihan mihin vain. Että jos peilikaappi säilyy kuivana, niin hyvä. Se on kuin Naton ohjus, joka saattaa singota aivan väärään kohteeseen.

On olemassa kaksi poikkeamaa sille, että seisomapissaaminen on sallittua. Muutoin se pitäisi kieltää jopa lailla. Lyhytjalkaisille miehille seisomapissaaminen on ihan ookoo. Koska matka maaliin on sen verran lyhyt, että välitöntä roiskumisvaaraa ei ole. Toinen poikkeama sallitaan miehille, joilla on keskivertoa selvästi pidempi pippeli, koska siinäkin tapauksessa matka maaliin on selvästi lyhyempi kuin esimerkiksi minulla, joka ei kuulu kumpaakaan edellä mainittuun poikkeusryhmään. Minulla on ihan mukavan mittaiset sääret. Mutta sitten se toinen. Jos pornoelokuviin haettaisiin näyttelijöitä, niin ensimmäiseen hakemukseen kuvaa välttämättä liittäisi. Toisaalta, en minä edes hakisi. Minusta tämä elämä on ihan tarpeeksi pornoa, ilman näyttelemistäkin. Tarkoitan sillä tavalla kiltisti pornoa. Paitsi, että toisinaan on tervehdyttävää antaa elämän mennä tuhman pornonkin puolelle. Säilyy tasapaino. 

Olen ilokseni huomannut, että koiramme on oppinut minulta hyviä tapoja. Se on uroskoira, mutta hyvin harvoin se nostaa pissatessaan jalkaansa. Se pissaa kuin naaraskoirat. Olen opettanut uroskoiramme istumapissaajaksi. Toisaalta kauhunsekaisin tuntein olen huomannut siitä muitakin samoja piirteitä kuin minulla. Kun vaimoni komentaa sitä, niin se juoksee kiltisti sivulle. Herkkupalan toivossa tekee temppuja. Palliton se on ollut jo vuosia ja se on alkanut vähän lihoa ja keski-ikäistyä. Kohta se alkaa aivan varmasti kirjoittaa rakkausblogia.

Maailma näyttäytyy pehmeämpänä meille istumapissaajille. Tunnen monia kaltaisiani. Se on tärkeä aihe pohdittavaksi poikien saunailloissa. Tai ainakin joidenkin poikien. Sehän on parhaimmillaan hyvinkin terapeuttinen kokemus. Koska istumapissauksessa ei tarvitse keskittyä niin paljon itse tapahtumaan, vaan mieli voi juosta vapaana tekemään maailmasta parempaa ja pehmeämpää paikkaa. Minä kirjoitin viime viikolla siinä jopa yhden runon. Se menee näin:

Kulta, jos sua alkaa palella,

niin tuu mun lähelle,

mä oon lämmin kuin hehkuva kamina.

 

Sä voit lämmittää sun kylmiä sormia,

pitkin mun vartaloni pintaa.

Sun jokainen kosketus on kuin kynä,

joka piirtää kuvaa mun rintaan.

 

Siinä kuvassa on kaksi sydäntä ja nuoli,

ja sen uuden lapsen syntymä,

kun jotain vanhaa pois kuoli.

 

No eihän se mitään huippurunoutta ole, mutta seisten pissatessa näidenkin sanojen ulos saattaminen olisi ollut silkka mahdottomuus. Istuessa maailmasta tulee pehmeämpi, puhtaampi ja kauniimpi.