Nämä päivät ovat niitä hetkiä, kun usko ihmiseen ei tunnu riittävän

Sitten tulee niitä päiviä, että usko ihmiseen ei tunnu riittävän.

Tänä viikonloppuna tapahtui kaksi hyvin synkkää, mutta erilaista tapahtumaa. Maailmalla aloitettiin uusi sota ja Vantaalla kuoli tulipalossa viisi ihmistä, joista neljä oli alle kymmenenvuotiaita lapsia.

Jotain liian synkkää ajastamme kertoo ihmisten kommentit sosiaalisessa mediassa asiaan liittyen. Jopa osa poliitikoista on janonut veristä kostoa sodan toisen osapuolen iskuihin. Nimeltä mainitsematon poliitikko toivoo iskuja ja suhtautuu välinpitämättömästi siihen, että siviilejä tulee kuolemaan lisää. ”Iskut on silti tehtävä”, hän sanoo ja moni muu yhteiskunnallinen vaikuttaja tukee. On kuin ihmiset olisivat jossain väkivaltaisessa transsissa.

Tulkaamme lähemmäksi. Vantaalla surullisessa tulipalossa menehtyi yhtä lukuunottamatta kokonainen perhe. Kun ihmisille selvisi, että kyse oli Somaliasta tulleesta perheestä sosiaalinen media muuttui hetkessä ihmismielen kaatopaikaksi. En halua edes kirjoittaa tähän silmiini osuneita kommentteja. Yhden annan esimerkiksi. Siinä henkilö kirjoitti, että ”en voi lakata nauramasta”. Nauramasta, kun alle 10 -vuotiaita lapsia kuolee.

En tiedä. En ole ehkä koskaan elänyt näin julmassa, ilkeässä, väkivaltaisessa ja rasistisessa Suomessa kun Suomi tällä hetkellä on. Nämä päivät on niitä hetkiä, kun usko ihmiseen ei tunnu riittävän. Kun eikö olisi ihan tarpeeksi se, että järkyttäviä asioita tapahtuu?

Alan katsella kissavideoita. Yö on muuten turhan pimeä.