Havaintoja parisuhteesta

”Olen nukkunut parvekkeen ovi auki, jotta kaupungin äänet pääsevät sisään”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”On ollut kiireinen neljä päivää. Päätös muutosta ei ollut helppo. Päätös erosta vielä vaikeampi. Onneksi toiselle se oli helppo, niin ei tarvinnut jäädä miettimään omaa asemaa tai tulevaisuuden järjestämistä.

Joka hetki, kun pysähdyn, suru valtaa mielen. Vaikka kaiken olen tehnyt oman hyvinvointini eteen, niin silti olen surullinen.

Se elämä mitä hänellä oli tarjota, ei täyttänyt tarpeitani, eikä se arki, jota minulla oli tarjota ollut se mihin hänellä olisi ollut jaksamista tai halua. Meidän parisuhteemme kuormitti meitä molempia tavoilla, joiden ratkaisemiseen meillä ei ollut työkaluja tai keinoja.

Joten nyt olemme omissa kodeissamme. Vuoteissamme vain yhdet tyynyt ja peitot. Kummankaan pöydässä ei istu toinen, joka häiritsisi sitä yksinolemista. Molemmat keittävät aamukahvit vain itselleen.

Viime yönä lähdin kävelylle yhden aikaan ja aamulla uudestaan jo seitsemältä. Viitisen tuntia koiranunta sohvalla. Olen tottunut toisen hengitykseen. Ja täällä on liian hiljaista, joten olen nukkunut parvekkeen ovi auki, että kaupungin äänet pääsevät sisään. Parvekkeen oven vieressä, jotta olisi viileä nukkua kuten siellä. 

Tänään pääsen sänkyyn, omaan sänkyyn. Jännittää etukäteen jo, kuinka uni mahtaa tulla. Päivällä ei tullut, vaikka yritin. Tiedän, että tämä on parempi näin. Silti mielessä vilahtaa monta kertaa päivässä, että soitanko ja pyydänkö käymään. Pääsisin syliin. Ehkä edes hetkeksi. Ja koitan taas muistuttaa itseäni, miksi olen nyt tässä.

Lupasin itselleni, että olen minä, annan luvan olla minä. Minä olen itseni arvoinen.

En soita.

Aamulla tanssin jalkakäytävällä keskellä kaupunkia swingin tahtiin. Se on minä.”

X