”Olenko minä kehdosta ryöstäjä”

”Olin eronnut liki viisikymppisenä ja olin kahden lapsen yh ja ei käynyt mielessänikään aloittaa yhtäkään suhdetta, mutta miten kävi, harrastuksieni takia en pysty elämään erossa naisista.

Erään nuoren naisen kanssa juttu luisti treeneissä ja niiden jälkeen, vaikka hän oli minua puolta nuorempi ja lapsenkasvoinen. Jossain kohtaa hän pyysi minua facekaveriksi ja sitten alkoi mesettely. Lopulta illassa kertyi kymmeniä viestejä ja vielä siinä kohtaa pidin häntä ystävänä.

Hän oli nuori ja itse olen aina tykännyt kypsemmistä naisista. Sitten hän pyysi minua auttamaan kaapin kasaamisessa, hän oli pukeutunut tiukkaan mekkoon, silloin näin hänet ensi kerran naisena ja pelästyin tuntemuksia.

Yritin ottaa etäisyyttä häneen huonolla menestyksellä, aloimme tapaamaan useammin, lopulta istuimme vierekkäin sohvalla, silloin myös selvisi että hän on kokematon, kerran suudellut ja pelästyin ja pahasti. Ajatukset velloivat päässäni, nuoruudessa olen useamman kokemattoman kanssa ollut mutta tässä iässä, onko se oikein?

Jos siirrymme seuraavaan vaiheeseen, minun oltava tosissani suhteesta, en halunnut leikkiä hänen kanssaan, iän puolesta voisi olla lapseni ja ei lopuksi paljon vanhempi kuin vanhin lapseni, appivanhemmat liki minun ikäisiä, hän halusi myös omia lapsia, onko minusta siihen? Olen jo vanha skubbe kun lapset olisivat täysi-ikäisiä, yhteiskunnan paine oli myös hidastava tekijä, samoihin aikoihin Danny oli Erikan kanssa ja lehtien lukijapalstoilla oli ikäviä kommentteja, mitä hänen vanhempansa sanovat ja ystävät?

Oma lähipiiri oli tottunut minun ratkaisuihini, vaikka ei se vittuilua estä mitenkään, alussa jo ennen virallista seurustelua häiritsi ihmisten katseet julkisissa tiloissa, nyt en edes kiinnitä huomiota miten muut katselee meitä.

Takaisin menneeseen, tuli aika ensi suudelman, appivanhemmat ehdokkailta oli siunaus saatu ja hänen ystävät ottivat minut lämmöllä vastaan, osasta on tullut minun ystäviä, appivanhemmat ehkä vähän nihkeesti, mutta välimme ovat asialliset, lisäksi hänen sukunsa toivotti tervetulleeksi sukuun.

Suudelmasta pikku hiljaa eteenpäin ja ensikertaa sänkyyn mennessä oli taas iso myräkkä taas päänsisällä, ääni sisällä huusi vain varoituksia, mitä oikein teen, onko tämä oikein?

No hyvin kait se meni, rupesimme seurustelemaan ja jossain välissä muutimme yhteen jolloin ex sai myös tietää suhteesta, kyllähän sieltä suunnasta tuli lokaa niskaan ja tuulettimeen, murrosikäinen lapseni taisi kuunnella äitiänsä, nykyisen puolison ja hänen välit ovat viileät, ne harvat keskustelut heillä ovat enemmän riitoja, muu perheeni on ottanut uuden kumppanin hyvin vastaan, jopa ex appivanhemmat hyväksyivät hänet.

Sen verran exästä. emme koskaan tapaa häntä perheenä juhlissa, kun tulee häät tai lapsenlapset ajankohtaiseksi, sen jo lupasin lapsille, meille ei tarvitse toisia juhlia järjestää, tuomme sitten omat tarjottavat tullessamme, jos emme tule varsinaisena juhlapäivänä exsän takia, sen verran hän on yrittänyt sotkea elämäämme, lasulle ilmoituksia tehnyt ja muuta hauskaa.

Me itse ei huomata ikäeroamme mitenkään, ei edes alkuaikoina ja olemme olleet nyt yhdessä useamman vuoden ja yhteistä tulevaisuutta rakentaen, ainoa mikä on ikävää, ettei murrosikäinen hyväksy häntä, vaikka kunnioittaa häntä muuten. Voin vain kuvitella puolisoni tuntemuksen, kun ei ole koskaan kenenkään kanssa asunut yhdessä ja muuttaa keskelle lapsiperhe arkea bonusäitinä, olemme siitä paljon puhunut, mutta luulen hänen siloitelleen puhumisiaan aiheesta, mutta onneksi muu perheeni ja ystäväni ovat ottaneet hänet hyvin mukaan, vain yksi pariskunta on hävinnyt elämästämme.

Työpaikalla olen saanut kuulla paljon vinoilua nuoresta morsiamesta, kehdon ryöstöstä, viiden kympin villityksestä ja seksin määrästä, mutta en eronnut viidenkympin takia, siihen oli ihan eri syyt, ikä ei ollut suhteen perusta, vaan hidaste tässä tapauksessa.”