”Olet tie jonka löysin”

”Olet tie, jonka löysin

Olin 25-vuotias. Kolmen lapsen äiti, jonka kirkkohäät häämöttivät kahden kuukauden päässä.
Sinä, naimisissa oleva kahden lapsen nuori isä keskellä taloremonttia.

Törmättiin sattumalta ja esittäydyttiin. Samalla sekunnilla väliimme punoutui vahva side, joka on pysynyt välillämme lähes kaksikymmentä vuotta.

Kolme yhteistä lasta, suurperheen elämä kaikkine haasteineen ja silti minä aina tiesin sinun olevan tie, jonka löysin. Ihminen, joka on minulle niin rakas, että ihan koskee.

Ja kun erosimme, olit silloinkin minulle rakkain. Olit silloinkin ihminen, jonka näin vierelleni vanhuudenpäiville.

Tarvitsin tilaa hengittää, sillä olimme tehneet niin paljon virheitä, unohtaneet kunnioittaa toista, keskustella avoimesti ja puhaltaa siihen yhteiseen kuuluisaan hiileen.

Ei päästetty täysin irti koskaan.
Tuli vuodet, jotka vaativat lasten vuoksi siihen yhteiseen hiileen puhaltamisen.  Oli välillä seksiäkin. Ja se oli aina yhtä upeaa kuten alusta saakka on ollut.
Teimme matkaa osittain omilla teillämme lähes kolme vuotta, kunnes valitsimme ottaa toisistamme yhä tiukemmin kiinni päästämättä enää koskaan irti.

Avaat minulle aina ovet,  kannat painavat kantamukset sanoen, että minä olen kantanut lapsesi, joten tämän hoidat sinä.(Kannoit ne kyllä ennen yhteisiä lapsiakin).
Sinulle rakkainta on meidän perhe, aivan kuten minullekin.
Rakastat vartaloani, himoitset minua edelleen, pidät tärkeänä, että minäkin nautin.
Myös minä rakastan sinun vartaloasi. Se on aina vain yhtä komea ja haluttava.

Annat minun toteuttaa itseäni, on kyse sitten sisustamisesta, työstä tai taiteesta.
Laitat perheellemme ruoat aina kun olet kotona.
Kun huomaat autossani jotain vikaa, ajat Motonettiin.
Tiedät, kuinka vihaan teknisiä laitteita silloin, kun ne eivät toimi kuten pitää. Otat ohjat, rauhoitat minut ja selvität ongelman.

Tunnet minut ja heikkouteni.Haavani. Näet mitä tarvitsen ja jos et aina näekään, saan kertoa sen sinulle ja sinä ymmärrät.
Ojennat kätesi ennen liukkaita pihaportaitamme, jotta en kaadu.
Hississä kuuluu pussata joka kerta.

Olet isänä sopivasti järkkymätön ja lempeä. Käyt teinityttärien kanssa ostoksilla, sillä omat hermoni eivät siihen riitä.
Tiedät ja osaat paljon, sillä kuten aina sanot ”kaikenlaista jää mukaan, kun ei kulje kädet taskuissa”.
Osaat tarpeen tullen myös myöntää olleesi väärässä.
Rakastan sinussa jopa niitä kaikkia samoja  rallatuksia ja typeriä vitsejä, joita edelleen kuulen. Sillä siitä minä tiedän, että se olet sinä. Ihana, joskus raivostuttava sinä.

Kiitos rakas turvallisista käsivarsistasi, rakkaudesta ja luottamuksestasi meihin. Kiitos huolenpidostasi.
Kiitos, että olet juuri sinä, siinä, minulle ja minun kanssani.

Olet tie, jonka löysin.”