”On helpompi saada syli ulkopuolelta kuin puolisoltaan”

”Se tavallinen tarina. Kaksi teiniä olemattomalla elämänkokemuksella rakastuvat ja alkavat leikkiä kotia yhdessä. Yhtäkkiä leikki onkin totisinta totta parin lapsen ja omakotitalon kanssa. Molemmat suorittavat omaa elämäänsä niinkuin jo aikojen alussa on ollut hyvä. Nainen äitinä ja mies perinteisesti töissä, poissa kotoa.

On naisen ja lasten elämä sekä miehen oma elämä. Arki pyörii, kunnes nainen ei enää jaksa suorittaa perinteistä roolia äitinä ja kodinhengettärenä. Nainen haluaa olla nainen, olla vapaa, luoda uraa ja olla tasavertainen aikuinen. Mies ei tätä ymmärrä, eikä halua päästää saavutetuista eduistaan irti. Hänen on ihan hyvä.

Nainen lähtee silti töihin ja laittaa lapset päiväkotiin. Mies tekee entistä enemmän töitä. Nainen hoitaa kaiken kotona, kuten ennenkin.

Kunnes tulee se päivä, jolloin nainen ei pysty. Miehen onkin otettava vastuuta.

Kun nainen alkaa päästä jaloilleen ja saamaan uudenlaista varmuutta elämäänsä, niin tulee miehen vuoro pudota. Hänkään ei loppujen lopuksi jaksanut suorittaa aina vain enemmän ja paremmin.

Tässä kohtaa molemmat ovat vieraantuneet toisistaan, ei osata keskustella, eikä koskettaa. On helpompi puhua vieraalle, koskettaa vierasta. Saada se syli, turva ja ihaileva katse. Se, mikä pitäisi saada puolisoltaan, mutta jota molemmat ovat jääneet liian kauan vaille.

Ulkopuolelle kaikki on kunnossa. Ne kuuluisat kulissit. Seinien sisällä on kaksi arkeen uupunutta, toisistaan ohi katsovaa.

Tarvittiin kaksi burnouttia, kaksi masennusta, molempien kaipuu syliin (en tarkoituksella käytä sanaa pettäminen tai syrjähyppy) ja valtavasti henkistä kasvua molemmilta. Molempien muutos omassa toiminnassaan ja pikkuhiljaa sen huomaaminen, että onkin kaivannut vain toisen lähelle. Että kaiken sen arjen, suorittamisen ja ahdistuksen takana ovatkin ne samat teinit, jotka joskus löysivät toisensa, parempana versiona vain itsestään, aikuiseksi kasvaneena. Ettei se toinen olekaan vihollinen, vaan me olemme samaa tiimiä.

Sille kaikista lähimmälle ihmiselle on kaikista helpoin purkaa itsestään se kaikista rumin. Pitää oppia pyytämään anteeksi ja sanomaan, ettei tämä johdu sinusta, vaan ympärillä olevasta. Ennen kaikkea pitää oppia keskustelemaan, kertomaan omat toiveensa ja kuuntelemaan ne toisen toiveet aidosti. Joskus kivien kääntäminen todella auttaa. Kiven alta voi löytää rakkauden.”