Havaintoja parisuhteesta

Pimeällä kävelemisen pelko

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Pimeä ilta ja syrjäinen tie. Edelläni muutamien metrien päässä kävelee nainen. Katsoo taakseen ja pidentää askellustaan. Minä alan kävelemään hitaammin, koska en halua, että nainen saa käsityksen, että kävelen häntä kohti. Pelkään, että nainen pelkää ja naisella on oikeus pelkoon. Hän on tottunut seksuaaliseen vihjailuun. Hän kokee tilanteen epämukavaksi. Ymmärrän tilanteen täysin ja naisen mahdollisen pelon.

Mitä minun pitäisi miehenä tästä ajatella?

Viimeinen asia, jota minun pitäisi miehenä mennä tekemään, on vähätellä naisen pelkoa. Naisella on siihen syynsä ja minun miehenä pitää ymmärtää tämä syy. Ei niin, että alan julkisuudessa siitä uhriutumaan. Naisen pelko on hänen oma kokemus ja minä miehenä ymmärrän siihen syyn.

Olen ollut muutamassa työyhteisössä, jossa naisesta puhuttiin kuin seksinukesta tai kauppatavarasta. Nainen ei tullut esille persoonansa kautta, vaan miehen katseen kautta ja tuo katse oli liian usein seksuaalinen. Naiselle myös ”vitsailtiin” seksististä materiaalia. Moni nauroi vierellä ja ne jotka eivät nauraneet, olivat hiljaa. Jos asiaan olisi puuttunut, niin kolmen sekunnin päästä olisi tullut syytös mielensäpahoittamisesta.

Meillä miehillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka yleistä naisten seksualisoiminen on. Me emme voi tietää, että miltä rasvaiset ja mauttomat vitsit kuulostavat naisen korvaan. Eräs heistä on minulle sanonut, että nauroi joskus mukana, koska ei ollut mahdollisuutta muuhun. Ikään kuin olisi aina niin helvetin helppo itse puuttua.

Kun mitään ei saa enää sanoa. Tuota naurettavaa lausetta olen kuullut monen varsinkin kaltaiseni keski-ikäisen miehen toistavan kyllästymiseen saakka. Saman ryhmän edustaja, joka on ollut äänessä viimeiset tuhat vuotta ja nyt kun muutkin äänet pääsevät esille, niin me aina äänessä olleet tunnemme itsemme uhatuiksi. Joskus kaltaisteni ihmisten avautumista kuuntelevana mieleen hiipii ajatus, että kuulunko maailman vainotuimman ihmisryhmän joukkoon. Ja se on ajatuksenakin jo naurettava.

Maailma muuttuu. Onneksi niin. Me saamme sanoa aivan mitä ikinä haluamme. Me voimme vähätellä miehinä naisia ja heittää heistä härskejä seksivitsejä, mutta sanoillamme on vastuu ja on helvetin hieno asia, että mitä tahansa ei voikaan enää ilman sanomiseen puuttumista sanoa. Jos haluaa edustaa sanoillaan jotain sellaista, joka aiheuttaa kritiikkiä, niin otettakoon kritiikki vastaan ja seisokaamme sanojemme takana, eikä aina sanomisen jälkeen uhriutua. Jos tässä ajassa vähättelee naista tai kertoo seksuaalissävytteisen huonon vitsin, niin siihen puututaan ja niin on hyvä. Sen jälkeen on turha heittäytyä uhrin asemaan, vaan seistä sanojensa takana tai pyytää sanojaan jopa anteeksi.

Mitä tämä liittyy kirjoitukseni alkuun, joka alkoi sillä, kun nainen kävelee pimeässä miehen edessä ja alkaa kävellä nopeammin.

Jokainen voi miettiä sitä asiaa ihan itse.

Lue myös

X