Pitkä parisuhde voi olla myös merkki epäonnistumisesta

Pitkää elämänmittaista parisuhdetta ihaillaan. Sitä ihaillaan jopa varauksetta. Vuosikymmeniä yhdessä selvinnyt pari on oivaltanut rakkauden syvimmän olemuksen olemalla yhdessä silloinkin, kun moni muu olisi jo luovuttanut.

Kesken kaiken loppunut suhde on monen huulilla epäonnistunut. Usein jopa ulkopuolelta joko tuomittu ja tai arvioita. Ei ole käännetty kaikkia kiviä. Ei ole tehty tarpeeksi töitä suhteen eteen. On luovutettu liian helposti. Ei kestetä suhteen karikoita, vaan heti ollaan jakamassa lusikoita.

Ei lauseissa ihminen itse puhu, vaan häneen upotettu perinteisen parisuhteen mantra. Elämänmittaisen parisuhteen sokea ihailu on kuin kultti, joka sokaisee silmät todellisuudelta. Kultti, joka saa sanomaan lauseen, joka minulle kommentissa lähetettiin:

”Me ei sitten koskaan erota, vaikka olisimme onnettomia, sillä lapsilla pitää olla ehjä koti.”

Kuinka väkivaltainen sekä itseä että puolisoa kohtaan tuo lause onkaan. Se ei jätä vaihtoehtoa, koska ajatus perustuu pakkoon. Me olemme tässä, vaikka sielu vuotaisi verta. Ja niin se vuotaakin. Sen äänet kuuluvat tässä seuraavassa lauseessa, joka on yleisesti käytössä:

”Eroa en ole koskaan ajatellut, mutta puolison tappamista useampaakin kertaan.”

Niin, niissäkin tilastoissa Suomi on liian korkealla.

Jokainen kultti sokaisee edustajansa. Niin sokaisee elämänmittaisen parisuhteenkin kultti. Ihminen on saatu uskomaan, että toimimattomasta, rakkaudettomasta ja kuolleesta suhteesta lähteminen olisi epäonnistuminen, mutta sellaisessa suhteessa pysyminen taas merkki onnistumisesta. Pituudella ei ole väliä, sanovat. Elämänmittaisen parisuhteen kultissa vain pituudella on väliä.

Toisinaan kultahääpäivänä juhlitaan epäonnistumista eikä onnistumista.

Eroajia syytetään usein itsekkyydestä. Miksi itsekkyyden ulkopuolelle jätetään ihmiset, jotka vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen viruvat suhteessa, jossa ei ole yhtään mitään. Se on syvää itsekkyyttä. Ennen kaikkea itsekkyyttä esimerkiksi puolisoa kohtaan, jolle ei anneta mahdollisuutta lähteä rakentamaan onnellisempaa elämää joko yksin tai jonkun toisen kanssa.

Valmiiksi tallottuja polkuja on helpompi kulkea kuin tehdä polku itse. Minä saan näillä kirjoituksilla usein nenilleni. Siellä se Minkkinen arvostelee taas meitä pitkään yhdessä pysyneitä. Pienenä korjauksena sallittakoon, että ei Minkkinen teitä arvostele. Minkkinen arvostaa teitä pitkään yhdessä pysyneitä rakastuneita. Ihmisiä, joiden parisuhde on raikas ja toimiva vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Minkkinen on jopa vähän kateellinen sellaisesta. Se mitä Minkkinen kritisoi, on elämänmittaisen parisuhteen kultti, jossa ihmisiä aivopestään olemaan loputtomiin suhteessa, joka tuo mukanaan vain mielenterveysongelman, alkoholismin tai verenpainetaudin. Siksi minä kirjoitan myönteiseen sävyyn eroamisesta, vaikka se osaa lukijoista tuntuu harmittavan.

Meidän pitää päästä eroon moisesta kultista, koska se ei lisää ihmisen hyvinvointia, vaan tappaa sitä. Parisuhde ei saa olla itseisarvo ja varsinkaan parisuhteen pituus ei kerro oikeastaan yhtään mitään itse parisuhteesta.

Onnistuminen ja epäonnistuminen on mitattavissa sillä, että kuinka tyytyväisenä aamulla herää ja illalla menee nukkumaan.

Saa kokeilla.