”Rakastan sinua tavalla, jonka en tiennyt edes olevan mahdollista”

”Tiedän etten ole hyvä kirjoittamaan, mutta olen elänyt elämäni vaikeimman ja parhaan vuoden ja uskaltanut tehdä paljon vaikeiampiakin asioita, niin miksen kokeilisi kirjottaa pientä pätkää?

Alla siis lyhyt referaatti. Pidän puolisoni kanssa blogistasi ihan mielettömästi, ja siellä onkin ollut lukuisia tekstejä, joista leikkisästi toisillemme heittelemmme, että olet taas lähettänyt tekstin tuonne! 🙂

Tässä oma räpellykseni, ihanaa talven jatkoa:

Sinä

En etsinyt ketään enkä mitään, koska luulin että kaikki on niinkuin pitääkin.

No ei ollut, eikä ollut ollut pitkään aikaan. Tiesin sen kyllä mutta en tehnyt asialle mitään. En uskaltanut.

Olin ollut parisuhteessa lähes 30 vuotta. Niistä viimeiset lähes 15 vuotta tiedostaen että tämä ei ole se mitä oikeasti haluan.Olin, kuten niin moni muukin – sinäkin rakkaani – kämppissuhteessa jossa ollaan koska se on käytännöllistä ja siihen on totuttu.

Oikeastaan olin kyllä yrittänyt ottaa asiaa esille pariin otteeseen ja yrittänyt tehdä asioita toisin, ilman tulosta. Sinä olit samassa tilanteessa myöskin pitkässä suhteessa, josta puuttui se olennainen. Se olennainen jonka olemassaolon ja merkityksen saisimme selville vasta tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa ensitapaamisestamme.

Se oli ensimmäisestä katseesta ja lauseesta asti jotain, mitä olimme tietämättämme odottaneet koko elämämme, jotain johon en uskonut kuin saduissa. Siihen, että yksi katse ja yksi lause voi mennä suoraan läpi ihmisestä ja jättää jälkeensä jotain niin kaunista joka tulee täyttämään kaiken siitä eteenpäin. En pelännyt enää tehdä mitään, tekisin mitä vain että saisin selville mitä juuri tapahtui, ja mitä elämä voisikaan olla tämän uskomattoman ihmisen kanssa, jonka olin juuri tavannut. Eihän kaikki voi tällä tavalla osua kohdalleen, kaikki mistä pitää ja mitä haluaa ja kaipaa, jopa kaikki muutostoiveet niin elämäntavoissa, ajattelutavoissa kuin parisuhdekäsityksestäkin. Ja etenkin parisuhdekäsityksestä.

Mikään ei tullut helposti, kaikki oli tehtävä itse. Onneksi toistemme tuella ja avustuksella. Kaikki ikävä oli siedettävä, kaikki pelko oli voitettava, kaikki epävarmuus oli käännettävä varmuudeksi, kaikki vaikeat keskustelut oli käytävä, uudellen ja uudelleen. Sekä lasten että tulevien ex-puolisoiden, kuin omien vanhempien ja sisarusten ja ystävienkin kanssa. Kavereita lähti, ystävät jäivät.

Ja kaikki, ihan kaikki yksi toisensa jälkeen meni juuri niinkuin piti. Mahdollisuus jo ensikohtaamiselle oli häviävän pieni ja se olisi voinut jäädä miljoona kertaa tapahtumatta. Mutta se tapahtui, eikä mikään ole niinkuin ennen. Ja se on parasta mitä meille kummallekkaan on ikinä tapahtunut.

Sen sijaan että valittaisin että tapasin sinut vasta 40 vuoden iässä, valitsen olla kiitollinen ettei tavattuu vasta 5 tai 10 tai 20 vuoden päästä. Kaikki meni niinkuin piti. Tietenkään ratkaisustamme ei pidetä monellakaan taholla, edes parhaiden ystäviemme taholla. Väärin erottu. Osalle on väärin ylipäänsä erota ollenkaan. Niin se ikävä kyllä menee. Osa pelkää tehdä samaa ratkaisua itse, osa pelkää edes myöntää että olisi parasta tehdä sama ratkaisu itse. Osa pelkää että entisten parisuhteidemme lakkaaminen vaikuttaa heidän elämäänsä negatiivisesti. Osa pelkää että oma puoliso tajuaa saman ja lähtee, vaikka se olisi itsellekin parempi lopulta. Suurin osa pelkää jotain.

En edes tiennyt että näin voi toista rakastaa tai tuntea näin rakastetuksi. En että toisen kosketus, sanat, viestit, katse, ilmeet, ääni voi tuntua näin paljon ja näin voimakkaaasti. Saati että voi tuntea itsensä tällä tavalla rakastetuksi. Nyt tiedän. Kiitos rakkaani että löysit tieni minun tielleni, ja pysähdyimme risteykseen sen yhden katseen ja lauseen ajaksi. Siinä hetkessä tiemme kääntyivät kulkemaan samansuuntaisesti ja toivon, että suunta on sama kunne viimeinen hengenveto on sama hymy kasvoilla vedetty kuin siinä ensihetkessä. Matkalla viimeiseen hengenvetoon lupaan tehdä kaikkeni että saan sinut nauramaan, hymyilemään ja tekemään sinut onnelliseksi jokaisena uutena aamuna mitä meille suodaan. Ja tiedän että tulet tekemään samoin.

Vaikka tie tähän hetkeen oli uskomattoman raskas sekä henkisesti että fyysisesti, tekisin kaiken miljoona kertaa uudelleen, silmääkään räpäyttämättä. Olet tehnyt minusta ihmisen joka uskoo itseensä, joka osaa ottaa kehuja vastaan, sanoa suoraan ja pitää puoliaan. Osaa priorisoida tärkeät asiat turhien seasta ja sanoa ei oikeassa paikassa. JA ennen kaikkea uskallan, uskallan tehdä niinkuin uskon olevan oikein ja uskallan olla minä. En ole koskaan ollut näin hyvä minä, en itselleni enkä puolisolleni. Ja nyt sinä olet puolisoni rakkaani.

Rakastan sinua tavalla, jonka en tiennyt edes olevan mahdollista.”