Rakastan sinun ihollasi olevia uurteita

Hei, ihminen. Sinä juuri siellä peilin edessä. Katsotko, että onko vartaloosi tullut muutama sata grammaa enemmän painoa? Etsitkö kirkkaan valon alla päässäsi olevia harmaita hiuksia? Kenties ihoosi tulleita uurteita ja silmiesi alla mahdollisesti väsymyksestä näkyviä silmäpusseja? Ajattelet kenties, että olenpas minä vanhentunut ja rupsahtanut?

Peilin edestä tulet istumaan sohvalle ja otat käteesi lehden, jossa on kymmenen miljoonaa vihjettä kiinteämpään ihoon, littanaan vatsaan, kiiltävimpiin hiuksiin, rypyttömään ihoon ja kaiken kaikkiaan täydelliseen elämään. Vertaat juuri peilissä näkynyttä ihmistä kädessäsi olevan lehden kiiltävillä sivuilla poseeraaviin kuvakäsiteltyihin ihmisiin ja huomaat, että et yllä lähellekään samalle tasolle.

Kuulin biisin, jossa nainen laulaa rakastetulleen, että jumaloi hänen pälvikaljuaan ja että häntä ei häiritse hänen harvat karvansa ollenkaan, vaan rakastettu on hänelle kauneinta, mitä maailma voi naiselle antaa. Ei sitä pälvikaljua tarvitse edes yrittää peitellä niillä muilla harvoilla hiuksilla, vaan kantaa ylpeänä päänsä päällä.

Ja minä sanon sinulle, että katso, kuinka kaunis tuo mies onkaan, kun hän kannattelee itseään ylväänä ja ylpeänä, huolimatta siitä, että hän ei näytä kuin muotilehden sisältä repäistyltä tuuheatukkaiselta Adonikselta. Ei hän tarvitse tukkaa ollakseen Adonis, sillä hänellä on elämänpolullaan vierellään kulkemassa nainen, joka rakastaa hänen pälvikaljuaan ja harvoja hiuksiaan.

Kuinka tuo naisen rakkaus ja arvostus miestänsä kohtaan kohottaakaan miehen itsetuntoa ja olemusta. Rakkaus tekee hänestä kauniin, komean ja itsevarman, joka näkyy hänen jokaisessa liikkeessään ja olemuksessaan, joka hurmaa positiivisuudellaan koko hänen ympärillään olevaa tilaa. Ei kukaan kiinnitä huomiota hänen harvoihin hiuksiinsa, vaan hänen itsevarmaan käyttäytymiseensä. Hän ei peittele sitä, mikä hän on. Hänen ei tarvitse olla muu kuin hän on. Hänen ei tarvitse esittää, häpeillä eikä tuntea riittämättömyyttä.

Kaiken tämän mahdollistaa hänen naisensa, joka uskaltaa rakastaa miehensä pälvikaljua. Naiselle se on kauneuspilkku, eikä muokkaamisen kohde. Nainen, joka ymmärtää, että kauneus sijaitsee jossain aivan muualla kuin hulmuavissa, paksuissa hiuksissa. Se sijaitsee muotilehtien ulkopuolella ja valheellisten mainoskuvien takana. Kauneus sijaitsee kahden ihmisen välisessä rakkaudessa, joka hyväksyy ihmiset pienet vaillinaisuudet.

Siispä ihminen. Lakkaa tuijottamasta liikaa peiliä ja vertaamasta itseäsi muotilehtien valheellisiin muotikuviin. Sinä olet kauniimpi kuin pelkkä kuva ihmisestä. Sinä olet ihminen. Kun sinä heräät aamulla meikittä ja tukka sekaisin sänkysi uumenista, tai kun sinä makaat sohvanpohjalla flunssaisena tai väsyneenä niissä sinun kauhtuneissa kotihousuissasi tai kun huomaat nenäsi päähän ilmestyneen pienen punaisen näppylän, niin sinä olet aivan yhtä kaunis kuin tilanteissa, jossa olet viimeisen päälle pukeissasi ja laitettuna.

Sinä kuljetat kauneutta sisälläsi kuin aarretta. Älä anna kenenkään rikkoa kauneuttasi liiallisilla vaatimuksilla. Älä riko itse sitä liiallisilla vaatimuksilla. Älä usko ihmisiin, jotka näkevät pälvikaljun tai uurteen iholla pelkkänä virheenä ja vikana. Älä usko lehtien siloteltuihin kuviin tai lupauksiin. Hanki elämääsi ihminen, joka rakastaa sinun uurteistasi ja silmäpussejasi. Ihminen, joka ei arvota kauneutta ulkopuolelta tulevaksi. Ihminen, joka rakastaa sinua aamuisin, kun sinä meikittä ja hiukset solmussa heräät hänen viereltään. Ihminen, joka rakastaa sinussa kaikkea sitäkin, jota toiset yrittävät elämänsä ajan peitellä tai muokata.

Se on ihminen, joka laulussaan sanoo puolisolleen rakastavansa hänen pälvikaljuaan ja harvoja hiuksiaan. Ihminen, jonka kanssa on helppo ja ihana elää. Ihminen, joka ymmärtää, että ihminen on ihminen, eikä kiiltäväpaperisen muotilehden kuva ihmisestä.

Rakkaus on kasvojesi kaunein meikki.