”Rakkauskirje miehelleni”
”Taannoin oli keskustelua siitä, että tuleeko tehtyä parisuhdetekoja arjessa. Kerrotaanko että rakastetaan, kehutaanko ja näytetäänkö, että arvostaa toista.
Koitan kertoa ja näyttää, mutta jos vaikka kirjoittais kirjeen….
Arvostan sinussa…
Sun kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta
Sä et puhu mulle koskaan alentavasti
Mä koen että sä pidät mua sun vertaisena.
Sun rauhallisuus tarttuu myös muhun. Mä olen rauhallisempi sun kanssa.
Sitä että et sulje silmiäsi siltä mitä mä teen ja vaadi lisää ja lisää. Ja sitä että annat mun tehdä. Aina en huomaa ajatella ensin sitä, että tää on sun koti ollut aina ja että olet tottunut tekemään asiat määrätyllä tavalla, mutta mä koitan muistaa kunnioittaa sitä. Mutta kuitenkin tää on koti myös mulle, meidän lapsille ja ennenkaikkea meille ❤
Arvostan sitä, että annat mun olla itseni.
Mä saan kulkee mun villoissa. Mä saan olla hiljaa, kun siltä tuntuu, saan höpöttää sillon kun höpötyttää, ilman että kyseenalaistetaan jokaista asiaa, että miksi.
Että mä saan tulla sun lähelle. Mä nautin siitä, että saan olla iholla ja liki. Vaikka sä et nauti siitä aina samanlailla, silti mä saan tulla sun syliin ja kainaloon. Mulle se on tosi tärkeätä.
Sitä että otat mun tytöt ihanasti huomioon. Olet niiden seurana ja juttelet. Sä olet rakentanut suhdetta mun lapsiin omista lähtökohdistasi ja olen tosi onnellinen siitä. Mun lapset ovat saaneet elämäänsä ihanan ihmisen, joka on varmasti heille iso rikkaus myös jatkossa.
Mä tiedän, että mun nelilapsisen katraan kanssa on meteliä ja sutinaa, mutta silti sä otit meidät sun kotiin ja me saadaan olla kuin omassamme, omia hölmöjä itsejämme, höpsötellen ja nauraen, joskus kinastellen ja riehuen eikä aina niin kiltistikkään. Sotkua ja tiskiä tulee, jääkaappi tyhjenee päivässä, pyykkirumba on loppumaton. Eteinen on kenkiä ja ulkovaatteita täynnä.
Mun lankoja lojuu siellä täällä ja sä sanot vaan että kyllä ne siinä mahtuu oleen.
Mä rakastan sua ja arvostan sua, toivottavasti mä osaan sen tarpeeksi myös näyttää ja kertoa.”
Kommentit