Riippuvuuksista paljaaksi riisuttu nainen

Ei ole pitkäkään aika siitä, kun elettiin parisuhteissa joissa nainen oli riippuvainen miehestään. Mies toi ruuan pöytään ja nainen hoiti kodin. Siinä roolijako lyhykäisyydessään. Avioero olisi tuolloin ollut taloudellinen katastrofi sekä naiselle että jälkeläisille. Aika moni nainen joutui sietämään mulkkua aviomiestään ja sopeutumaan huonoon kohteluun.

Se oli sitä aikaa jolloin kuolema vasta erotti. Aikaa, johon moraalitonta nykyaikaa usein verrataan. Nykyaikaa, jossa avioerojen määrä jatkaa kasvamistaan ja solmittujen avioliittojen määrä laskuaan. Tähän on syynä se, että meille ei enää tunnu riittävän mikään tässä hedonistisessa ja turmiollisessa ajassa.

Vai onko syy kuitenkin jossain aivan toisaalla?

Kymmenissä vuosissa maailma muuttuu merkittävästi. William Blake kirjoitti aikoinaan, että pysähtynyt vesi alkaa haisemaan ja oli siinä täysin oikeassa. Maailman muuttuessa myös arvot alkavat muuttua ja usein parempaan, vapaampaan suuntaan. Se heijastuu myös parisuhteisiin ja avioliittoihin.

Muuttunut maailma on tuonut monelle naiselle taloudellisen riippumattomuuden miehestään. Nainen ei olekaan enää hän, joka kattaa pöydän miehen ansaitsemilla rahoilla. On tullut enemmän vaihtoehtoja. Useampi nainen onkin tarttunut vaihtoehtoon ja lähtenyt ansaitsemaan myös itse. Naisen tie kodinhengettärestä työelämän johtotehtäviin ei ole ollut helppo, mutta yhteiskunnallisesti merkittävä ja kaiken taistelun arvoinen.

Mihin tämä on johtanut?

Taloudelliseen riippumattomuuteen, henkiseen riippumattomuuteen ja valinnanvapauteen. Avioliitossa ei enää olla riippuvuuden vuoksi, vaan jos ollaan niin rakkauden vuoksi. Sen takia, että siinä on hyvä olla. Sen vuoksi, että haluaa jakaa elämäänsä syvästi rakastamansa ihmisen kanssa. Rakkaus kun näyttäytyy puhtaimmillaan silloin, kun se on riisuttu paljaaksi kaikista riippuvuuksista. Jäljelle jää vain perimmäinen tarkoitus.

Riippumattomuus on parisuhteessakin yksi onnen tae. Ei tarvitse enää pakolla sietää mulkkua puolisoa. Ei tarvitse minkään ulkoisen syyn johdosta sietää huonoa kohtelua. Ei tarvitse enää odotella sitä kuolemaa, joka erottaa ja vapauttaa. Voi vain todeta, että minä ansaitsen jotain paljon parempaa, koska olen arvokkaampi kuin kohtelu, jota saan.

Tilastoiduista heteronormatiivisista eroista kaksi kolmasosaa on naisen aloitteesta.

On kaikille eduksi, että ihmisellä on vapaus ja riippumattomuus elää omannäköistä elämäänsä. En minä tahtoisi itselleni puolisoa, joka on kanssani jonkun muun syyn vuoksi kuin puhtaan halun ja rakkauden vuoksi. Haluan itsenäisen ihmisen, joka valitsee minut joka aamu uudestaan jakamaan elämäänsä kanssani. Haluan, että meidät yhdistävä liima on rakkaudessa, joka on riisuttu paljaaksi kaikesta siihen kuulumattomasta.

Mihin tämä riippumattomuus ja vapaus johtaa?

Ei ole mitään kauniimpaa kuin ikääntynyt ihminen, jonka silmistä heijastuu katkeruuden sijaan rakkaus ja rauha.

Koska hänellä on ollut vaihtoehto.