Sillä mikään tässä marraskuun hämärässä huoneessa ei ole suurempaa kuin meidän yhteinen syli

Ikkunassa kuin musta verho, vaikka sitä ei ole edes vedetty ikkunan eteen. Se on vain syvä marraskuu.

Ikkunan edessä huone. Huone valaistu hämärällä valolla ja kynttilöillä. Liika valo tappaisi luonnollisuuden. Hämärän aika saa olla hämärä. Huoneessa rakkaus ihmisen muodossa. Se olet sinä.

Saanko laskea minun pääni sinun syliisi? Pysähtyä sinun äärellesi ja keventää pimeän painoa? Sinun sormesi minun niskassani, minun käteni sinun lantiosi uomassa. Sinun katseesi minun vartalollani, sinun vartalosi minun haluni päällä.

Me voisimme käyttää tämänkin hetken olemalla siellä, jossa kukaan ei meitä edes kaipaa. Me voisimme uppoutua kahden puhelimen pimeässä loistavaan valoon ja unohtua toisistamme. Me voisimme antaa hetken valua ohi. Me voisimme olla yksin yhdessä. Me voisimme olla kaksi ihmistä samassa huoneessa, mutta loputtoman kaukana toisistamme. Me voisimme aloittaa matkamme kohti vääjäämätöntä, jonka lopussa odottaa pihaan ajanut muuttoauto ja sormesta pois pyöritetyt sormukset. Me voisimme, mutta emme halua.

Sillä mikään tässä marraskuun hämärässä huoneessa ei ole suurempaa kuin meidän yhteinen syli. Siinä me keräämme yhteistä kosketusta ja tulemme ruokituksi sillä parhaalla rakkaiden ruualla, mitä maailma voi rakastuneille tarjota. Me täytymme suudelmasta ja toisiimme luoduista ihailevista katseista. Me olemme mustan marraskuun reunoilla vilkkuva valo.

Sinä annat luvan jäädä siihen syliisi. Minun on tässä enemmän kuin kaunis. Me tartumme hetkeen kuin olisimme toistemme pelastajat. Me olemme toistemme rakkaus. Eikä mikään pimeä sitä pienemmäksi puhalla. Sillä rakkaus on yhteinen suoja, jonka itse olemme rakkaudella rakentaneet ja sen suojan alla marraskuu vaihtuu lopulta toukokuuksi, jolloin valo tuo esille kaksi talven rakastamaa.

Vuodenajat vaihtuvat. Vuodet kulkevat. Vuoroin hämärä. Vuoroin valo. Me pysymme toistemme sylissä. Sinä pystyt. Minä pysyn. Sillä me emme valitse hämärissä marraskuun illoissa toistemme ohikävelyä. Me valitsemme toisemme.