”Sinun avullasi karistan loputkin tuhkat sulistani ja levitän siipeni jotta pääsen korkealle lentoon”

Olen kokenut rakkaudessa kovia.

Olen ollut parisuhteessa alkoholistin kanssa, jonka kanssa ollessa juoksin pakoon minua kohti lentäviä kaljapulloja. Joka hajotti paikkoja ja huusi. 

Olen ollut suhteessa väkivaltaisen narsistin kanssa. Olen saanut tuntea mitä on, kun parisuhde jonka pitäisi olla turvasatama, onkin vankila ja paikka jossa pelkää. 

Olen ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka on nöyryyttänyt minua. Joka on ollut kykenemätön keskustelemaan asioista avoimesti ilman että saa minulle olon että minun olisi ollut parempi olla hiljaa. Joka on loukannut lapsiani, saaden heidät itkemään. 

Olen ollut suhteessa jossa lupaukset on petetty. Jossa ihminen, jonka pitäisi olla jälleen se turvasatama, onkin se, joka on valehdellut.

Olen ollut suhteessa, jossa on mietitty kuinka olisin parempi kuolleena. Olen saanut myös tappouhkauksen. Olen joutunut soittamaan poliisit ovelle entisen mieheni rikkoessa kotirauhaa tunkeutumalla kotiini. Eikä koti ollut ainut paikka johon hän tunkeutui luvatta. Kehoni on häpäisty, sieluni on tuhottu, tavoilla joita en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle.

Päätin olla yksin.

En ikinä tarvitsisi ketään, saatikka että päästäisin ketään lähelleni. 

Sitten sinä tulit. En edes etsinyt mitään. 

Kirves oli lentänyt kaivoon, ja syvälle. 

Mutta…

Siinä sinä olit. Omana aitona itsenäsi.

Kertoen, kuinka jäit silmieni vangiksi.

Eikä tunne ollut yksipuolinen.

Ei pystytty olemaan ilman toisiamme. 

Miten elämä voikaan yllättää? 

Kysyit eilen mitä minä oikein sinussa näen. Taisin jo vastata sinulle jotain, mutta haluan kirjoittaa sinulle vielä kirjeen. 

”Sinä. Mitäkö näen sinussa?

Arvostan sinua ihmisenä paljon. Arvostan ensinnäkin sitä miten vahvaa rakkautta osoitat lapsillesi. Olet mahtava isä.

Arvostan sitä, miten puhut muista ihmisistä niin kauniisti. Tuntuu, että ymmärrät ihmisten erilaisuutta ja kunnioitat ihmisten omia valintoja. Sinulla ei ole tarvetta nostaa itseäsi muiden yläpuolelle.

Arvostan sitä miten kohtelet eläimiä.Olenhan ollut suhteissa joissa koiraa on lyöty, ja olen itkenyt paniikissa. Sinun kanssasi ei ikinä tarvitse pelätä sellaista. Olet heikomman puolella. 

Sinulla on kultainen sydän. Pehmeät arvot. Sen huomaan siitä tavasta, jolla katsot maailmaa ja kuinka puhut asioista. 

Pidän siitä että olet aito ihminen. Oma itsesi. Vikoinesi, puutteinesi. Lasket lähelle. Puhut vaikeistakin asioista ,uskallat avata niitä ja pohtia niitä. Arvostan suuresti sitä että ajattelet asioita syvällisesti.

Nautin meidän keskusteluista todella paljon. Tuntuu että päivä päivältä olen lähempänä sinua ja kauempana kaikkea vanhaa. 

Tuntuu että meillä on samankaltaiset arvot elämässä. Samanlainen elämänkatsomus. On helppo olla, kun arvot ohjaavat meidän valintoja samaan suuntaan kuin itsestään. 

Nautin meidän huumorista. Nautin hetkistä kun saan yllätettyä sinut kysymyksillä joita et olisi osannut yhtään odottaa. 

Tykkään sinun lainehtivasta tukasta. Kuinka se on sekaisin aamulla. Tykkään sinun silmistä, sekä katseesta, johon voisin vajota kerta toisensa jälkeen. Silmät on sielun peili, ja sun silmät on kauniit. Samoin kuin sun sielu. 

Tykkään sun kosketuksesta joka rauhoittaa ja tuo turvaa. Pääni sisällä välillä äänet huutaa, kunnes sinä tulet ja vaimennat kaiken. Meidän välillä on vaan jokin käsittämätön energia. 

Arvostan sitä miten jaksat kuunnella minua. Kuinka et pakene kun kerron menneestä. 

Miten et säikähdä, etkä sääli, vaan haluat ymmärtää ja oppia musta enemmän.

Tykkään siitä miten pidät minusta huolta. Ja miten rauhoitat mut. Miten saat mut muistamaan että kaikki on tässä hetkessä hyvin.

Ihailen sitä, kuinka sanot mulle että oon kaunis, päivittäin, etten pääsisi hetkeäkään epäilemään että ajattelisit toisin. 

Tykkään siitä kuinka olet kehunut minun elämää nähnyttä ja kovia kokenutta vartaloa, josta itse olen ajoittain epävarma ja josta huomaan vaan kaikki viat. Mutta sinun katse rakastaa jokaista minun kolhua.

On ihanaa että olet tuonut minulle kukkia. Ilman että se olisi seuraus riidasta. Ilman että vaatisit minulta mitään takaisin. 

Ihailen sitä että näen teoistasi, että olen mielessäsi ja että haluat mulle hyvää. 

Miten keität kahvit aamulla, teet eväät meille retkelle. Muistat aamuin illoin viestillä sekä päivällä myös, kun ollaan välillä olosuhteiden pakosta erossa. 

Mitään minun ei tarvitse pyytää tai anella sinulta, vaan ”rakkaus vaan virtaa”.

Olen kuin feenikslintu. Sinun avullasi karistan loputkin tuhkat sulistani ja levitän siipeni jotta pääsen korkealle lentoon. Kun sinä olet siinä, kanssasi en pelkää enää mitään. 

Toivottavasti joku päivä ymmärrät, miten minä sinut nään, ja miks en halua laskea irti.”