Suomi vuonna 2030

Yhteiskunnan arvo mitataan sillä, että miten se pitää huolta heikommistaan. Vuonna 2030 meillä on vallassa henkilöitä, joiden tapa tehdä yhteiskunnallisia päätöksiä perustuu empatiaan. Meillä ei ole päättämässä empatiakyvyttömyydestä tunnettuja joukkoampumisista fantasioitavia.

Emptia näkyy siinä, että emme kurjista jo valmiiksi heikossa asemassa olevien elämää. Se näkyy siinä, että emme ajattele ihmistä numerona, kulueränä vaan ihmisenä, jolla on ihmisarvo. Empatia näkyy vastaanottavuutena, ei poissulkemisena. Me olemme kansainvälinen, monikulttuurinen arvoliberaali valtio.

Vuonna 2030 eduskunnan puhehenkilönä ei istu ihminen joka on julkisesti kirjoittanut raiskausfantasioistaan sanoutumatta niistä irti. Siellä ei istu ihminen jonka mielestä väkivaltaiset tekstit tuomitseva on ”pyskoosissa oleva vihervasemmistolainen”. Siellä istuu ihminen jolla on käytöstavat ja arvokkuus.

Vuonna 2030 maamme pitää arvossaan myös sellaista työtä tekeviä joita ilman tämä maa pysähtyisi. Muun muassa jokainen hoitaja ja lastentarhanopettaja saisi muutakin kiitosta kuin seinään syttyvät valot. Samaan aikaan maamme pitäisi arvokkaana myös heitä, jotka syystä tai toisesta ovat tippuneet työelämän ulkopuolelle.

Vuonna 2030 maamme on vihdoin aloittanut järeätkin toimet ilmastokriisin hillitsemiseksi. Siihen verrattuna valtiovelka on hyttysen ininää lapsillemme.

Vuonna 2030 meillä on vallassa humaanit arvot. Me olemme antirasistinen, monimuotoinen, tasa-arvoinen ja ihmisarvoinen valtio, jossa esimerkiksi jokaisella seksuaalivähemmistöön kuuluvalla ja jokaisella sukupuolella on turvallinen ilmapiiri elää. Maa jossa selkeä vihapuhe on rangaistavaa ja sitä suoltamalla ei ainakaan anneta perusteita puolueelle ja nousta ministeriksi.

Vuonna 2030 meillä on maa, joka on ihan jotain muuta kuin vuonna 2023.