Havaintoja parisuhteesta

Tinder -tarinoita osa 2 ja 3: ”Yhteinen loppuelämän kestävä tanssi”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Tarina 2

”Tinder-kokemuksia oli muutamia vuosina 2014-15. Kaveri oli myös tinderissä ja yhdessä päätimme pikku vedon skumppapullosta. Laitamme kilometrietäisyydeksi 50 km, ikähaarukka taisi olla 35-45. Kaikille sadalle ekalle kuvalliselle ilmoitukselle svaippaamme kyllä. Kumpi saa enemmän viestejä ja mätsejä voittaa skumppapullon. Minä voitin sen erän. Ja siitä erästä yhden elämäni prinssin; noin 6 vuotta yhteistä elämää, 2 vuotta aviossa.

Hänen kuvansa ei välttämättä muuten olisi kiinnittänyt huomiota. Mutta ensimmäinen viesti missä kysyttiin mitä kuuluu aloitti pidemmän viestittelyn ja heti ensimmäisistä treffeistä tiesin, että tässä on sitä jotain.  Edelleen yhtä ihastunut.

Lähdin juuri tyttöporukalla viideksi päiväksi mökille. Edellisenä iltana kotona tanssimme yhdessä alasti oman kotimme olohuoneessa macgyver-tunnari tanssia, joka saa meidät aina nauramaan. Sitä nauravaa miestä on ikävä mökillä mutta se on vaan hyvä tunne.  Ihana on palata mökkeilyn jälkeen tanssimaan kotiin hänen kanssaan.”

Tarina 3

”Pakko jakaa nyt oma Tinder -tarina.

Olin tuossa keväällä juuri eronneena, muuttanut yksin ja melkein puolessavälissä raskaana. Hetken uutta omaa arkea siinä järjestelleenä ja tylsistyneenä jo siihen, ettei ollut mitään sutinaa. Sinkkukesä edessä ja kaikkea. Laitoin sitten tinderin, ja ehkä viikon verran svaippailin.

Tuli joitain mätsejä ja niille joiden kanssa alkoi keskustelu, kerroin heti omasta tilanteesta ja loppuvuonna syntyvästä vauvasta. Osa jatkoi vielä hetken jutustelua, osalla meni mielenkiinto heti siinä vaiheessa.

Tähän olin toki varautunut, enkä ehkä oikein edes uskonut että sieltä mitään löytyisi tässä tilanteessa. Tuli sitten kuitenkin vastaan mies, joka tilanteesta kuullessaan onnitteli ja kertoi haluavansa kuitenkin mielellään tutustua paremmin. Juttu lähti enemmänkin sillä ajatuksella, että kavereita ei voi olla liikaa.

Sovittiin tapaaminen, lähdettiin laavulle makkaranpaistolle. Viestittely jatkui ja tavattiin vielä samana iltana uudestaan. Ja taas seuraavana päivänä. Silloin oli jo juttelu edennyt siihen, ettei oltu enää niin kaverillisesti liikenteessä. Vaihdettiin vähän pusuja ja voi että sitä perhosten määrää vatsassa.

Nyt parin kuukauden tapailun jälkeen suhde on nopeasti syventynyt, eletään jo vähän yhteistä arkea. Ihanaa kun on joku kenelle jakaa omasta raskaudesta asioita, ja joka on jo niin kiintynyt syntymättömään lapseen, joka ei ole biologisesti hänen omansa.

Aivan uskomatonta että elämä heitti tielle tälläisen ihmisen. Ajatuksena oli etsiä tinderistä vähän kesäkivaa, mutta tilanne eskaloitui rakastumiseen, ja tässä sitä haaveillaan yhteistä tulevaisuutta.”

X