”Tunnen syyllisyyttä kun olen niin tyytyväinen seksielämääni”

”Tervehdys, törmäsin pyyntösi kokemuksista seksittömyyteen suhteessa. Takana avioliitto, jossa ei koskaan ollut seksiä yllinkyllin tai ei niin paljoa kuin itse olisin toivonut.

Parin alkuvuoden jälkeen nekin kerrat vähenivät ja en oikein enää uskaltanut edes tehdä aloitetta tai pyytää seksiä torjumisen pelossa. Avioon menin rakastamani miehen kanssa kuitenkin ja erota en halunnut.

7 vuoden jälkeen sain rohkeutta ja päätin selittää miehelleni, miten tarvitsen seksiä ja jos hän ei sitä anna niin haen sitä muualta. Sain ”luvan” hienotunteisesti hoitaa asian niinkuin parhaaksi näen, kunhan en jättäisi häntä tämän järjestelyn tiimoilta. N 3 vuotta elämässäni oli siis vakipano sekä aviomies.

Tilanne oli jotenkin hallussa ja kulissit meistä kahdesta onnellisesti toisillemme luotuina pysyivät niin ystäville kuin sukulaisillekin pystyssä.

Mieheni sairastui syöpään ja niinä aikoina erilainen syyllisyys seksielämästäni otti valtaa mielessäni. Loppuaikana vain olin ja keskityin häneen vaikka nainen sisälläni kaipasi seksiä ja kosketusta mielettömästi. Hän hävisi taistelun syöpää vastaan ja menehtyi. Kaipaan häntä paljon vaikka hän ei kaikkea tarvitsemaani minulle kyennyt antamaan.

Nyt yli vuosi hänen poismenostaan olen uudessa suhteessa, jossa seksi ei ole kortilla vaan sitä saa. Muistot kuitenkaan eivät pyyhkiydy pois. Läheiset ehkä hieman kummastelevat, miten olen niin onnellinen näin pian uudessa suhteessa ja itse tunnen syyllisyyttä kun olen niin tyytyväinen seksielämään ja suhteeseen, joka nyt vastaa tarpeitani.”