Havaintoja parisuhteesta

”Vasta terapian myötä olen alkanut ymmärtää, että ehkä se ei ollut pelkästään minun vikani, ehkä ne miehet toimivat väärin”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Uskallan lähettää tämän, koska tiedän, että vaikka näetkin henkilöllisyyteni viestissä, et paljasta sitä. Ainoastaan nykyiselle terapeutille olen kertonut näistä avoimesti. Kahteenkymmeneen vuoteen en kenellekään muulle näin paljon.

Sinulla on ollut tämän kaltaisia tarinoita jo, joten tuskinpa tässä tulee mitään uutta. Kerron kuitenkin. Saat julkaista tai olla julkaisematta. Alla kertomani tilanteet jatkuivat vuosia, mutta kun täytin 16, ne lakkasivat olemasta rikoksia.

14-vuotiaana tapasin netissä 25-vuotiaan miehen. Siihen aikaan, kaksikymmentä vuotta sitten, ei oltu netissä niin varovaisia. Ainakaan minä en ollut, en osannut enkä tiennyt. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme tapaamisen. Hän vei minut autolla asunnolleen. Esitteli asunnon, avovaimo ei ollut kotona. Makuuhuoneessa hän alkoi riisua minua ja lopulta makasin alasti heidän yhteisellä sängyllään hänen pannessa minua. Näitä tapaamisia jatkui ainakin kuukausia, ehkä pidempäänkin, en muista tarkkaan. Muistan välähdyksiä, kipua, yksityiskohtia asunnosta. Kun sain kamerakännykän, hän pyysi kuvia minusta, rinnoista, alapäästä, teinipepusta, ja minä lähetin.

Pian sen jälkeen, ennen kuin pääsin eroon tuosta ensimmäisestä miehestä, tapasin netissä toisen, hieman omaa isääni vanhemman, tavallisen suomalaisen perheenisän. Hän oli mukava. Kehui, osti tupakkaa minulle, antoi pieniä lahjoja ja joskus vähän rahaa. Ja pani minua. Vuosia. Tapasimme aina minun koulupäiväni aikana. Kävin pientä koulua, jossa opettajat todella tunsivat oppilaansa, mutta kukaan ei koskaan kysynyt, mihin katosin kesken koulupäivän. Ehkä siksi, että menestyin koulussa hyvin ja lintsaamisesta huolimatta minulla oli luokan korkein keskiarvo. Joskus koulussa piirsin kuvia tilanteestani. Parikin opettajaa näki ne, katsoi hitaasti muttei sanonut mitään. Nyt aikuisena, pitkään terapiassa käyneenä, kun katson kuvia, niin ehkä niiden opettajien olisi pitänyt sanoa jotain, kysyä jotain. Tunnustaa se, mitä näkivät. En varmaankaan olisi kertonut heille mitään, sillä häpesin ja syyllistin itseäni, mutta ehkä se olisi kuitenkin viestinyt minulle, että minullakin on väliä, että minäkin olin tärkeä.

Oli vielä kolmas aikuinen mies, joka koulutti minut. Opin, mitä kiltit tytöt tekee vaikka niitä sattuu ja sperma maistuu pahalta. Opin miellyttämään ja tyydyttämään miehen välittämättä siitä, miltä minusta tuntuu. Eikä minusta usein tuntunut yhtään miltään. Olin turta.

Pitkään aikaan en nähnyt heidän toiminnassaan mitään väärää. Itsehän minä suostuin kaikkeen. En koskaan kokeillut, mitä tapahtuu, jos sanon ei. Eivät he käyttäneet väkivaltaa eivätkä uhkailleet sillä, joten olisinhan minä voinut kieltäytyä, lähteä pois, vaikka olin usein vieraassa paikassa ilman älypuhelinta, google mapsia tai rahaa. Mutta minä en tehnyt niin, eli oma vika. Olin likainen ja syyllinen. Viimeistään kolmannen kohdalla tiesin kyllä, mitä tulee tapahtumaan, kun menin hänen luokseen toiseen kaupunkiin. Silti minä menin. Olin paitsi likainen ja syyllinen, myös tyhmä.

Suurimman osan aikuisikääni minulla on ollut psykiatrinen hoitokontakti. Tahdosta riippumatonta hoitoa osastolla, lukuisia lääkkeitä, vuosia terapiaa. Ei yhtään vakaata, vakinaista, pitkää parisuhdetta, tosin sellaista en kyllä kaipaakaan. Vasta terapian myötä olen alkanut ymmärtää, että ehkä se ei ollut pelkästään minun vikani, ehkä ne miehet toimivat väärin. Ehkä se onkin rikkonut minua, vaikka olen tähän asti uskotellut itselleni, ettei pillu käyttämällä kulu. Mieleni on rikki monella tapaa, eikä se varmastikaan johdu pelkästään näistä kokemuksista, vihasinhan itseäni jo ennen ensimmäistäkään kertaa, mutta eivät nämä ehkä ole olleet positiivista minäkuvaa, turvallista maailmankuvaa tai nuoren kehitystä tukevia kokemuksia. Kenen tahansa muun nuoren kohdalla näkisin asian vakavana, syvästi traumatisoivana, rikollisena toimintana riippumatta siitä, vastusteleeko nuori vai ei. Mutta omalla kohdalla tapaan nähdä sen omana vikana, ansaittuna, vähäpätöisenä asiana.

X