”Viesteissä ja livenä mies oli kuin yö ja päivä”

”Tinderissä olin mätsännyt todella mukavan oloisen miehen kanssa, olimme viestitelleet n. viikon ajan ja paljon. Hän vaikutti varsin terävältä ja pidin erityisesti hänen tilannehuumoristaan. Sovimme treffit kaupunkimme kävelykadulle.

Kun menin treffeille, paikalle tuli sinänsä täysin kuvien näköinen henkilö, mutta miniatyyriversio hänestä. Olin kuvitellut miehen olevan n. 180cm pitkä, mutta hän olikin minuakin lyhyempi, ehkä n. 160cm. Eikä pidä nyt ymmärtää väärin, pituudella ei sinänsä ole minulle merkitystä, hämmennyin vain siitä, että hän oli mielestäni näyttänyt kuvissa selkeästi pidemmältä. Ajattelin kuitenkin, että olin varmastikin tulkinnut kuvia väärin, pudistin ennakkokuvani pois mielestä ja lähdin tutustumaan itse henkilöön. Ikävä kyllä sekään ei vastannut saamaani kuvaa. Viestien puhelias, aloitteellinen ja humoristinen mies loisti poissaolollaan. Hän sanoi koko 20 minuuttia kestäneiden treffiemme aikana tasan kolme sanaa: moi, ehkä ja ehkä. Sen lisäksi sain keskusteluyrityksiini vastauksena useita nyökyttelyjä ja olan kohautuksia. Kävimme jäätelökioskillakin ostamassa jäätelöt, jotka minä meille ostin – eikä tätäkään pidä ymmärtää väärin, että miehen olisi pitänyt maksaa, vaan olisin olettanut, että hän olisi edes pystynyt sanomaan mitä jäätelöä haluaa. Jäätelöä hän kuitenkin halusi, tulkitsin sen nyökytyksestä, jonka sain, kun kysyin mentäisiinkö ostamaan jäätelöä. Hänen haluamansa maku valikoitui niin, että osoitin kioskin seinässä olevaa makulistaa ja hän kohautti olkiaan, kun ehdotin makua, jota hän ei halunnut ja lopulta nyökytti, kun tulin sellaisen maun kohdalle, jonka hän halusi. Tai näin ainakin tilanteen tulkitsin.

Jäätelöt söimme hiljaisuudessa ja sen jälkeen totesin, että mun täytyy nyt lähteä kotiin. Ehdin kävellä 200m kotiin päin, kun sain häneltä ensimmäisen viestin. Hän oli kovin iloissaan tapaamisestamme, treffit olivat olleet hänen mielestään loistavat ja hän halusi ehdottomasti nähdä uudestaan. Viestiä ja huumoria suorastaan pulppusi jälleen puhelimeeni. Olo oli kuin puulla päähän lyöty. Hetkeä aikaisemmin tapaamani tuppisuinen mies oli yhtäkkiä jälleen viesteissä erittäin puhelias ja aloitteellinen. Katselin hetken ympärilleni miettien, olinko jonkilaisessa piilokamerassa, mutta kukaan ei hypännyt pensaasta yllätystä huutaen.

Katsoin samalla niitä kuvia uudelleen. Näin niissä edelleen n. 180cm pitkän miehen. Mielikuva tuli kuvista, joissa hän oli muiden ihmisten seurassa, jossa hän seisoi auton vieressä ja jossa hän makoili sohvalla. En tiedä miten tuo pituus näyttäytyi kuvissa niin erilaiselta kuin luonnossa.

Ymmärrän, että treffit ovat jännittävä tilanne ja että toiset ovat ujompia kuin toiset. Tilanne oli kuitenkin niin hämmentävän absurdi, kun viesteissä ja livenä mies oli kuin yö ja päivä, etten halunnut jäädä ottamaan selvää montako tapaamista mahdollisesti menisi, että pääsisimme edes jonkinlaiseen keskusteluun. Kiitin siis treffeistä ja sanoin, että en ollut tuntenut kipinää välillämme.”